Menetys ja poissaolo : fenomenologinen tutkimus läheisen eläimen kuolemasta

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään, miten läheisen eläimen kuoleman aiheuttama menetys ilmenee inhimillisessä kokemuksessa. Kokemus menetyksestä liitetään erityisesti havaintoihin eläimen poissaolosta. Ilmiötä tutkitaan fenomenologian, erityisesti Edmund Husserlin ja Maurice Merleau-Pontyn filosofian pohjalta, soveltaen lisäksi muita fenomenologisia tutkimuksia, jotka käsittelevät läheisen menettämistä. Menetyksen aiheuttaman poissaolon ilmiötä jäsennetään ja pyritään ymmärtämään soveltamalla siihen tiettyjä kokemuksen rakenteita kuvaavia käsitteitä. Näitä ovat muun muassa aikatietoisuuteen liittyvät ”retentio” ja ”protentio”, sekä tottumusta kuvaava ”habituaalisuus”. Lisäksi käsitellään poissaolevan kohteen havainnossa tyhjäksi jäävää intentiota ja kaikkien näiden rakenteiden mahdollistamaa poissaolon häilyvyyttä. Näiden fenomenologisten välineiden avulla jäsennetään elettyä kokemusta ja kuvataan, millaisia piirteitä ja rakenteita menetyksen ja poissaolon kokemuksista nousee esille ja huomataan.

Koska eletystä elämästä ja läheiseen muodostetusta suhteesta riippuu, millaisena menetys ja poissaolo ilmenevät, tutkielmassa käsitellään myös yleisemmin suhdetta läheiseen eläimeen. Läheisen eläimen kanssa yhdessä elettäessä muotoutuu erilaisia malleja toimia, jotka ohjaavat tulevaa kokemusta, ja niiden myötä menetetty eläin pysyy myös kuolemansa jälkeen ihmisen maailman horisontissa. Läheinen eläin määritellään tässä tutkielmassa ihmisen arjessa mukana olevaksi tai olleeksi eläimeksi, johon on muodostunut vastavuoroinen kommunikatiivinen suhde. Läheinen eläin tunnustetaan kokevaksi subjektiksi, ja siihen muodostettu suhde on myös emotionaalinen. Läheisistä eläimistä tarkemmaksi tutkimuskohteeksi ja esimerkkieläimeksi otetaan koira (Canis familiaris). Tutkielma osallistuu yleisempään keskusteluun ihmisen eläinsuhteesta.

Tutkimuksessa menetystä kuvataan suhteessa menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Menetys vaikuttaa eletyn maailman rakenteeseen horjuttamalla yhdenmukaista tapaa kokea maailma. Leimallinen piirre menetyksessä on poissaolon lopullisuus. Poissaolo tuo menetyksen huomattavaksi ja jatkuvasti läsnäolevaksi eletyssä kokemuksessa.