Lainsäätäjän tarkoitus ja lastensuojelulaki puhetekoteorian näkökulmasta : 'too big to fail?'

Abstract

Tutkielman tutkimustehtävänä on selvittää millaista lastensuojelun käytäntöä vuonna 2007 voimaan tulleella lastensuojelulailla on tultu tehdyksi ja miten se vastaan lainsäätäjän tarkoitusta. Sekä lainsäätäjän tarkoitus että säädös ovat tutkimuskohteita, joita pystyy tutkimaan lainsäädäntöprosessin kirjallisten tuotosten kautta. Lainsäätäjän tarkoitusta käy ilmi lain esitöistä ja tulos valmiista säädöksestä. Tutkimuksen aihe on sosiaalityön kannalta tärkeä lastensuojelun käytäntöjen rakenteiden oikeudellisen tuottumisen, kehittämisen ja ymmärtämisen lisäämiseksi ja tarvittaessa muuttamiseksi.

Tutkielman aineistona ovat hallituksen esitys uudeksi lastensuojelulaiksi (252/2006vp) ja lastensuojelulaki (417/2007). Tutkimuksen teoreettis-metodologisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi ja puhetekoteoria. Molemmilla teorioilla on yhteys sekä yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen että laajempaan epistemologisfilosofiseen tietoteoriaan. Tutkimusmenetelmäksi valikoitui puhetekoteoria, jonka keskeistä teoriasisältöä käytetään tutkimuksen aineiston analyysissa. Teoreettis-metodologiset lähtökohdat tutkimukselle ovat ne, että kielen avulla luodaan luodaan institutionaalista todellisuutta, jonka voi tutkimuksen puitteissa nimetä lastensuojelun käytännöiksi, ja että kielen kautta tapahtuva ilmaisu on aina epätäydellistä, joten tulos ja tarkoitus ovat jännitteisessä suhteessa toisiinsa.

Tutkimuksessa lähdeaineistoa tarkasteltiin ja luokiteltiin puhetekoteorian kieliteon ominaisuuksien käsitteiden lokuutio, illokuutio, perlokuutio kautta. Tutkimuksessa kävi ilmi miltä lainsäätäjän tarkoituksen ja lastensuojelulain tuottaman lastensuojelun käytännön suhde on jännitteinen. Keskeisiä jännitteitä on osallisuuden, normaalin ja erityiseen sekä lastensuojelun hengen ja piirin alueilla, joista viimeisen pohdin tutkimuksen lopuksi ilmentävän laajempaa rakenteellista lastensuojelulain dikotomiaa avohuollon ja sijaishuollon välillä. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää lastensuojelun kehitystyössä etenkin rakenteellisen sosiaalityön kysymysten parissa filosofispragmaattisessa kontekstissa.