Hoitohenkilöstön kokema työn intensiivisyys : yhteydet työuupumukseen ja työn imuun sekä mielenrauha näitä yhteyksiä muuntavana tekijänä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkitaan työn intensiivisyyden neljän osa-alueen yhteyttä työuupumukseen ja työn imuun. Työn intensiivisyydellä viitataan ajan myötä lisääntyneisiin työvaatimuksiin, joita tutkitaan tässä tutkimuksessa este- ja haastevaatimusten näkökulmasta työn vaatimuksena. Työuupumuksella viitataan stressioireyhtymään, jossa psyykkiset voimavarat ehtyvät ja työn imulla viitataan verrattain pysyvään mielentilaan, jossa työntekijä kokee myönteisiä tunteita ja tyydytystä työtänsä kohtaan. Tässä tutkimuksessa tutkittiin myös mielenrauhaa muuntavana tekijänä työn intensiivisyyden ja työuupumuksen sekä työn imun välillä. Mielenrauha on mielentila, joka sisältää sisäisen rauhallisuuden ja sisäisen harmonian tunteita. Tässä tutkimuksessa mielenrauhaa tutkitaan voimavaratekijänä. Tutkimus kohdistui erään sairaanhoitopiirin hoitohenkilöstöön (n = 747), josta suurin osa oli naisia (87%) ja työskenteli erilaisissa hoitajan tehtävissä (60%). Hoitohenkilöstö arvioi kokevansa melko paljon työn intensiivistymistä, paljon työn imua sekä mielenrauhaa ja melko vähän työuupumusta. Kuvailevien tulosten perusteella hoitohenkilöstön työhyvinvointi työn imun, työuupumuksen ja mielenrauhan mittareilla oli melko korkea siitä huolimatta, että lisääntyneitä vaatimuksia koettiin paljon. Työn intensiivisyyden osa-alueiden yhteyttä työhyvinvointiin sekä mielenrauhaa muuntavana tekijänä näiden välillä tutkittiin hierarkkisella regressioanalyysilla. Tuloksista voidaan havaita, että kaikki työn intensiivisyyden osa-alueet olivat yhteydessä korkeampaan työuupumukseen. Työtahdin kiristyminen ja lisääntyneet päällekkäiset tehtävät selittivät lähes viidesosan työuupumuksen vaihtelusta. Kyseinen muuttuja oli myös tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä alhaisempaan työn imuun, kun taas muut työn intensiivisyyden osa-alueet eivät olleet yhteydessä työn imuun. Mielenrauha ei tässä tutkimuksessa toiminut muuntavana tekijänä työn intensiivisyyden ja työhyvinvoinnin välillä. Tulosten perusteella työn intensiivisyys on riskitekijä työuupumukselle, mutta erityisesti työtahdin kiristyminen vaikuttaisi olevan haitallinen työhyvinvoinnille sillä se on yhteydessä niin korkeampaan työuupumukseen kuin alhaisempaan työn imuun. Työorganisaatiossa tulisikin ottaa käyttöön toimenpiteitä lisääntyneiden vaatimusten vähentämiselle ja niistä seuraavien työhyvinvointiin liittyvien haittojen ehkäisemiselle. Tällaisia toimenpiteitä olisi esimerkiksi henkilöstön riittävyyden varmistaminen.