Itsearviointi suomalaisissa yliopistoissa: arvoja, kehittämistä ja imagon rakentamista

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on analysoida suomalaisten yliopistojen ja niihin kuuluvien laitosten itsearviointia. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten yliopistoissa ja laitoksilla ymmärretään itsearvioinnin käsite, ”itse” toimijana sekä miten yliopistoissa ja laitoksilla rakennetaan imagoa ja identiteettiä itsearviointien avulla erilaisten yliopistoon kohdistuvien vaatimusten ristipaineessa. Tutkimuksen aineistona ovat suomalaisten yliopistojen vuosina 1993–2003 tuottamat yliopistotason itsearviointiraportit sekä laitostason toimijoille tehdyn kyselyn vastaukset. Aineistoja analysoidessa sovelletaan laadullista sisällönanalyysia, jonka toteutuksessa hyödynnetään fenomenografisen lähestymistavan metodologisia periaatteita. Itsearviointeja koskevissa käsityksissä painotettiin kehittämistä, voimaantumisen mahdollisuutta sekä oman toiminnan ainutlaatuisuutta. Keskeistä erityisesti yliopistotason itsearviointiraporteissa näytti olevan kuvailevan tekstin tuottaminen. Itsearvioinnin käsite ymmärrettiin kehittämissuuntautuneeksi, tavoitteisiin nojautuvaksi ja jälkikäteiseksi arvioinniksi, joka on samalla kriittistä ja reflektoivaa analyysiä vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta, oppimisesta ja laadusta sekä näistä muodostuvasta kokonaisuudesta, joiden arviointi toteutetaan itse. Huomioitavaa oli, että itsearvioinnin käsitettä pidettiin annettuna itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse sinällään määritellä tai kyseenalaistaa. Itsearviointien itse voidaan määritellä verkostoksi, jossa eri toimijat edesauttavat itsearviointien toteuttamista. Verkostoihin vaikuttavat kansallinen ja kansainvälinen koulutus- ja talouspolitiikka, yliopiston ja yliopistolaitoksen historia sekä ajankohtaiset painotukset arvioinnissa ja yliopistohallinnossa. Yliopistoissa ja laitoksilla rakennetaan itsearviointien avulla myös organisatorista imagoa ja identiteettiä. Näkemykseen itsestä ja omasta toiminnasta liittyvät myös yksikön arvot, identiteetti ja imago. Erityisesti ulkopuolisille tehtyjä itsearviointiraportteja ja saatuja laatuyksikkönimityksiä käytettiin imagon rakentamistarkoituksissa. Itsearviointiraportit ja niiden pohjaksi käydyt keskustelut toimivat myös organisatorisen identiteetin sekä laitoksen ja yliopiston yhteisen ymmärryksen ja arvopohjan rakennusvälineinä. Itsearviointiraporteissa näytti korostuvan yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vaatimus, sillä useassa yliopistosta se oli otettu itsearvioinnin erityiskohteeksi. Itsearvioinneissa yliopistoihin kohdistuvat erilaiset vaatimukset menevät kuitenkin päällekkäin ja limittäin, jolloin yhden vaatimuksen perusteluilla saatetaan perustella toista vaatimusta.

The aim of this study was to analyze, how university and department level actors in Finnish universities and departments understand selfevaluation. The study focused on how the concept of self-evaluation is understood at universities and departments, how “self” as an actor is conceptualized, and how image and identity are constructed at universities and departments with the help of self-evaluations. The research material consisted of self-evaluation reports prepared and published by Finnish universities in 1993-2003, and questionnaire data collected for the research from the heads of departments or coordinators of department-level evaluations at four Finnish universities. The data was analyzed with the help of qualitative content analysis, using methodological principles of phenomenography. According to the results, perceptions of self-evaluation emphasize development work, possibility for empowerment, and excellence of university’s or department’s own activities. Producing descriptive text seems to be an essential part of universities’ self-evaluation reports. The concept of self-evaluation is understood as development oriented and objective-based, and self-evaluation is understood as taking place expost. This activity is at the same time a critical and reflective analysis of effectiveness and efficiency, learning and quality, and the combinations of all these, whose evaluation is carried out by departments and universities themselves. It is important to note that the concept of selfevaluation is regarded as given and self-evident, as if it did not need to be defined or questioned. The “self” in self-evaluations can be defined as a network where different actors help to conduct self-evaluations. The networks are influenced by national and international educational policies, histories of universities and the higher education system, and current trends in evaluation and university management. Organisational images and identities of the universities and departments are constructed with the help of self-evaluations. The views of self and own activities are related to the concepts of values, identity, and image. Especially self-evaluation reports made for external parties and the nominations for national centres of excellence are used for constructing image. The self-evaluation reports and discussions carried out while preparing them also serve as a tool for constructing organisational identity, mutual understanding, and values of universities and departments. The self-evaluation reports seem to emphasize interaction between universities and the society, and this relationship is an explicit target of self-evaluation at many universities. However, external expectations and demands towards universities may be partly parallel and partly contradictory.