Valuing Variability: Dynamic Usage-based Principles in the L2 Development of Four Finnish Language Learners

Abstract

The general aim of this study is to trace the second language (L2) development of four beginner learners of Finnish over one academic year from a dynamic usage-based perspective. Contrary to many previous studies, this study starts out from meanings, not forms. In other words, an onomasiological approach is adopted. The aim is to investigate what kind of constructions the learners use to express 1) evaluation and 2) existentiality. In line with a dynamic usage-based approach, the goal is to investigate three aspects of development: 1) the interaction between different linguistic means used to express a certain meaning and between the instruction and learning trajectories, 2) variability patterns in different subsystems and in different constructions, and 3) the abstractness of the constructions the learners used. Free response data consisting of both written and spoken texts were collected weekly from the four university students over a nine-month period. The findings are reported in four research articles and in the overview. They point to some general patterns in L2 development, even though the details show that L2 development is individually owned. For all learners, the constructions that they used to express evaluation show a competitive interaction with each other, although the timing of the phases of competition differed among the learners. For all learners, a higher degree of variability in the use of evaluative constructions could be detected at times of rapid progress than at times of slower progress. When two evaluative constructions were compared in terms of their abstractness, it was found that different levels of abstractness characterized their initial use. With expressions of existentiality, individual learning paths were also found: some learners tried out only a few different linguistic means to express this idea and seemed to need the instruction to point out the target construction. This study shows that starting an investigation of L2 development from meaning can give us valuable information about the mechanisms of change in a developing L2.

Tässä väitöstutkimuksessa on seurattu neljän aikuisen alkeistason suomen kielen oppijan kielenkehittymistä yhdeksän kuukauden ajan. Toisin kuin useissa aikaisemmissa tutkimuksissa, oppijankieltä on tässä tutkimuksessa lähestytty merkityksistä käsin ja aineiston valinnassa on käytetty onomasiologista lähestymistapaa, joka etsii nimityksiä tietylle asialle tai ilmiölle. Tässä tutkimuksessa on ollut tavoitteena selvittää millaisia kielellisiä keinoja neljä oppijaa käyttää ilmaisemaan 1) arvioita (jokin asia hyvä/huono tai toivottava/ei-toivottava) ja 2) eksistentiaalisuutta (esim. Suomessa on paljon järviä) ja miten nämä ilmaukset kehittyvät yhdeksän kuukauden aikana. Tutkimus pohjaa kahteen teoreettiseen viitekehykseen: dynaamisten systeemien teoriaan ja käyttöpohjaisiin kielenoppimisen malleihin ja keskittyy kolmeen aspektiin kehittyvässä oppijankielessä: 1) erilaisten kielellisten keinojen väliseen vuorovaikutukseen (nk. osasysteemien välinen vuorovaikutus), 2) oppijoiden välillä esiintyvään vaihteluun (englanniksi variation) sekä yhden oppijan ilmauksissa esiintyvään vaihteluun (variability) ja 3) oppijankielen konstruktioiden skemaattisuuden kehitykseen. Aineisto on kerätty viikoittain yhdeksän kuukauden ajalta, ja se koostuu sekä puhutuista että kirjoitetuista teksteistä. Tulokset on raportoitu neljässä tutkimusartikkelissa. Tulokset osoittavat, että vaikka kielen kehittyminen on yksilöllistä, voidaan oppimisessa havaita tiettyjä samankaltaisuuksia. Kaikilla oppijoilla arvioinnin ilmaisemiseen käytetyt erilaiset konstruktiot (osasysteemit) ovat kilpailevassa vuorovaikutussuhteessa keskenään, mutta näiden kilpailuvaiheiden ajoitus on erilainen. Kaikille oppijoille yhteinen piirre on myös se, että kilpailevassa vuorovaikutussuhteessa kehityksen alla olevan osasysteemin konstruktioiden frekvensseissä on paljon vaihtelua. Kahden arvioinnin ilmaisemiseen käytetyn verbikonstruktion skemaattisuuden aste vaihtelee oppijoiden ja konstruktioiden välillä: osa konstruktioista kehittyy kiteytyneistä ilmauksista, osa on melko skemaattisia jo heti oppimisen alkuvaiheessa. Eksistentiaalisuuden ilmaisemiseen käytetyissä konstruktioissa on eroja oppijoiden välillä. Osa oppijoista kokeilee erilaisia tapoja ilmaista eksistentiaalisuutta jo ennen kuin rakenne on käyty läpi opetuksessa. Toisten oppijoiden ilmauksissa esiintyy paljon vähemmän vaihtelua ja opetuksen vaikutus oppimisen suuntaajana on näillä oppijoilla suurempi. Tämä tutkimus osoittaa, että oppijankielen kehityksen tutkiminen merkityksistä käsin antaa mahdollisuuden päästä lähemmäs oppijoiden kommunikatiivia tarpeita ja näin ollen myös mahdollistaa oikea-aikaisen tuen opetuksella.