Tässä maisterintutkielmassa käsittelen kristittyjen saamelaisten joikaajien ajatuksia kristillisestä joikaamisesta ja sen asemasta saamelaisessa kulttuurissa. Maisterintutkielmani on jatkoa kandidaatintutkielmalleni, jossa haastattelin kristittyjä saamelaisia joikaajia heidän joiulle antamistaan merkityksistä. Kandidaatintutkielman haastatteluissa nousi esiin kolonialismi, jota käsittelin tutkielmani yhtenä teemana. Koska aihe oli tärkeä haastateltavilleni ja en päässyt kandidaatintutkielmassani mielestäni syventymään siihen tarpeeksi, päätin jatkaa aiheesta maisterintutkielmaan.
Maisterintutkielmallani halusin selvittää kristinuskon ja joikaamisen suhdetta pohjoissaamelaisten keskuudessa nykyään, ja mitä se kertoo nykysaamelaiskulttuurin sisäisistä jännitteistä. Esitän tutkielmallani, että saamelaiset ovat olleet kolonisoituja sekä Suomessa että muissa Pohjoismaissa. Kolonialismi on tullut esiin esimerkiksi kielenriistona ja kulttuurinpiirteiden, kuten joiun poistoyrityksinä. Koloni
saatiota ovat toteuttaneet sekä valtiolliset että kristilliset tahot. Kristinuskon levittyä saamelaisten alueille alettiin joikua pitää syntinä ja pakanallisena tapana. Nyt kuitenkin on muutamia kristittyjä saamelaisia joikaajia, jotka haluavat palauttaa joiun aseman saamelaisessa kulttuurissa ja yhdistää se osaksi kristillisyyttä, koska kokevat kristinuskon tuovan kulttuurien piirteet parhaiten esiin niiden asettuessa Jumalan luomistyön mukaiselle paikalle yhteisöissä.
Pääaineistonani tutkielmassa ovat tekemäni viisi haastattelua neljälle kristitylle saamelaiselle joikaajalle. Haastattelut olen tehnyt syksyn 2016 ja kevään 2019 välisenä aikana. Kolme haastatteluista tein kandidaatintutkielmaani, joiden lisäksi tein kaksi uutta haastattelua. Haastateltavani ovat kaikki pohjoissaamelaisia ja asuvat nykyään Norjan saamelaisalueella, vaikka kaksi heistä on kotoisin Suomen ja Ruotsin saamelaisalueelta ja yksi puoliksi suomalainen. Tutkielmani teoriaosuuteen etsin kirjallisuutta ja aiempaa tutkimusta, jotka puhuvat kolonialismista saamelaisuudessa, saamelaisuuden representoimisesta nykyään, joiusta ja saamelaisten historiasta. Aiemmilla tutkimuksilla ja kirjallisuudessa pyrin sijoittamaan oman aineistoni laajempaan tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Tavoitteenani oli antaa haastateltavieni oman äänen kuulua ja tuoda lisää saamelaisten omia näkökulmia keskusteluun joiusta saamelaisena kulttuuriperintönä. Saamelaisuus ja saamelaiset kulttuuripiirteet ovat saaneet mediassa verrattain vähän huomiota viime vuosina ottaen huomioon heidän asemansa EU-alueen ainoan alkuperäis-kansana ja heidän kohtaamansa kyseenalainen kohtelu vielä lähihistoriassakin. Tutkielmassani käy ilmi, että monet saamelaisiin liitetyt kuvat mediassa ja historianopetuksessa eivät pohjaa todellisuuteen, vaan vanhoihin tutkimuksiin ja uutisointiin, joissa ei ole välttämättä kuultu edes saamelaisyhteisöjä itsejään. Haastateltavilleni joiku on sekä arvokas osa saamelaista kulttuuriperintöä että tapa harjoittaa omaa kristillistä hengellisyyttään. Näenkin heidät etnopoliittisina toimijoina kulttuuriperintönsä edustajina ja muokkaajina ja siksi oleellisena osana keskustelua nykysaamelaiskulttuurista.
...
