Pienet lapset varhaiskasvatuksen vuorohoidossa: Epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen merkitys kuulumisen neuvottelulle ja rakentumiselle

Abstract

This dissertation examines the processes related to 1- to 3-year-old children’s belonging in the context of flexibly scheduled early childhood education and care (ECEC). Specifically, it focuses on the implications of flexibly scheduled ECEC and nonstandard ECEC schedules for young children’s belonging, and on adults’ ways to enhance children’s belonging in the home and ECEC contexts. Here, the concept of belonging refers to two essential aspects of children’s socioemotional wellbeing: a social position based on mutual acceptance and regard, and related experiences of belonging. Young children are interpreted to actively construct their belonging by interacting with their social and material surroundings. Such interactions are understood as manifesting the politics of belonging, through which flexibly scheduled ECEC and adult caretakers influence young children’s social position and their experiences. To better understand the target phenomenon, young children’s actions and expressions are closely examined. The data were generated by ethnography-based methods, primarily the observation of young children in two different ECEC centres providing flexibly scheduled ECEC. These data were complemented by home observations and interviews with mothers and educators. The qualitative approaches applied in analysing the data include content analysis and thematic analysis. At times, the belonging of the participating children encountered challenges that resulted from the unpredictability of their daily life and lack of compatibility between their nonstandard ECEC schedules and their daily rhythms of sleep and rest. To meet these challenges, mothers and educators fostered regular routines and took account of children’s daily rhythms and peer relations. Furthermore, evening and weekend ECEC offered particularly good opportunities for child-responsive practices that enhance young children’s belonging. Overall, the findings highlight the importance of paying attention to young children’s belonging in the 24/7 economy – both in daily interactions, pedagogical practices, and political decision-making.

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan 1–3-vuotiaiden lasten kuulumisen neuvottelua ja rakentumista vuorohoidon ja epätyypillisten varhaiskasvatusaikojen kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, millainen merkitys vuorohoidolla ja epätyypillisillä varhaiskasvatusajoilla on pienten lasten kuulumiselle ja kuinka lapsista huolehtivat aikuiset voivat edistää heidän kuulumistaan kotona ja vuoropäiväkodissa. Kuulumisella viitataan lasten sosioemotionaalisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiin asioihin: sosiaaliseen asemaan, joka perustuu molemminpuoliseen hyväksyntään ja huomioimiseen sekä tämän aseman pohjalta syntyviin kuulumisen kokemuksiin. Pienten lasten tulkitaan aktiivisesti rakentavan kuulumistaan vuorovaikutuksessa sosiaalisen ja materiaalisen ympäristönsä kanssa. Lasten arjen vuorovaikutustilanteiden katsotaan kuvastavan kuulumisen politiikkaa, jonka välityksellä 24/7-yhteiskunnan muovaamat varhaiskasvatuksen rakenteet ja lapsia hoitavien aikuisten toiminta vaikuttavat lasten asemaan ja kokemuksiin. Tutkittavaa ilmiötä pyritään ymmärtämään ensisijaisesti pienten lasten toiminnan ja ilmaisun perusteella. Aineisto kerättiin etnografiseen lähestymistapaan pohjautuvin menetelmin, joista keskeisin oli lasten havainnointi kahdessa erilaisessa vuoropäiväkodissa. Näin saatua aineistoa täydennettiin havainnoimalla lapsia heidän kotonaan sekä haastattelemalla heidän äitejään ja vuorohoidon työntekijöitä. Analyysitapoina toimivat laadullinen sisällönanalyysi ja temaattinen analyysi. Tutkimukseen osallistuneet lapset kohtasivat toisinaan kuulumisen haasteita, jotka liittyivät päivittäisen elämän ennustamattomuuteen sekä kuormittaviin varhaiskasvatusaikoihin. Äidit ja vuorohoidon työntekijät helpottivat näitä haasteita ylläpitämällä säännöllisiä rutiineja sekä huomioimalla lasten oman vuorokausirytmin ja kaverisuhteet. Vuorohoidon iltojen ja viikonloppujen pienissä ryhmissä mahdollisuudet lasten yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen ja siten heidän kuulumisensa edistämiseen olivat usein hyvät. Tulosten perusteella pienten lasten asemaan on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota 24/7-yhteiskunnassa – niin päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa, vuorohoidon pedagogiikassa kuin poliittisessa päätöksenteossa.