Oblomov-menetelmän yhteys 5.-luokkalaisten oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen ja tunteiden säätelyyn

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen yhteys kymmenen draamakasvatukseen pohjautuvaa liikuntatuntia sisältävällä ObLoMoV-menetelmällä oli 5.luokkalaisten oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen ja tunteiden säätelyyn. Lisäksi tarkasteltiin, miten fyysinen aktiivisuus ja tunteiden säätely olivat yhteydessä toisiinsa. Tutkimus toteutettiin hyödyntämällä uutta pedagogista ObLoMoV-menetelmää, jossa yhdistettiin teatteri-ilmaisullisia harjoituksia ja High Intensity Interval Training (HIIT) harjoitusmenetelmää. Menetelmää sovellettiin liikuntatunneilla, joissa tarinallinen juoni rakennettiin Harry Potter -teeman ympärille. Opettajat toteuttivat menetelmää kymmenen 45120 minuutin oppitunnin ajan. Tutkimuksen kohdejoukkona oli neljä keski-suomalaista 5.luokkaa, joihin kuului yhteensä 77 oppilasta (43 tyttöä ja 34 poikaa). Luokista yksi toimi verrokkiryhmänä (N=14). Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta ja tunteiden säätelyä mitattiin kyselylomakkeilla Physical Activity Questionnaire for Older Children (PAQ-C) (Kowalski, Crocker & Donen 2004) ja Trait Emotional Intelligence Questionnaire – Child Short Form (TeiQUE-CSF) (Petrides 2009). Kyselyt teetettiin oppilailla ennen ohjelman alkua, heti sen jälkeen sekä noin puoli vuotta ohjelman päättymisestä. Tuloksia analysoitiin toistettujen mittausten ANOVA:lla, jolla selvitettiin menetelmän yhteyttä oppilaiden fyysisen aktiivisuuden ja tunteiden säätelyn keskiarvojen muutokseen alku-, loppu- ja seurantamittauksissa. Verrokkiryhmän pienelle aineistolle valittiin Wilcoxon signed rank -testi. Lisäksi fyysisen aktiivisuuden ja tunteiden säätelyn yhteyttä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimen avulla. ObLoMoV-menetelmään perustuvalla ohjelmalla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä oppilaiden vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen, mutta kouluajan fyysiseen aktiivisuuteen sillä oli tilastollisesti merkitsevä myönteinen yhteys liikunta-, väli- ja ruokatunneilla. Tunteiden säätelyn ja ObLoMoV-menetelmän välillä ei havaittu yhteyttä. Tunteiden säätelyn neljän summamuuttujan sekä fyysisen aktiivisuuden välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä myönteinen korrelaatio, eli koetun tunteiden säätelyn voidaan nähdä olevan yhteydessä fyysiseen aktiivisuuden tasoon tässä tutkielmassa. Tämän lyhyen opetusjakson ja tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että pelkkä ObLoMoV-menetelmän käyttö ei lisää lasten fyysistä aktiivisuutta, mutta sillä voidaan lisätä ohjelman aikana lasten kouluajan aikaista liikkumisen määrää. Opettamalla koulussa tunteiden säätelyä ja niiden arviointia, voidaan lisätä oppilaiden kriittisyyttä omaa tunteiden säätelyä kohtaan. Jatkossa tarvitaan kuitenkin pitkäkestoisempia ohjelmia ja tutkimuksia näiden tulosten vahvistamiseksi. Lisäksi oppilaiden ja opettajien kokemuksia ObLoMoV-menetelmän käytöstä tulisi tutkia myös laadullisin menetelmin.

The purpose of this study was to find out what connection the program based on the ObLoMoV method had on the physical activity and emotion regulation of Finnish 5th grade students. The method included ten drama-based physical education classes. In addition, it was examined how physical activity and emotion regulation were related.

The research was carried out using a new pedagogical drama education method combining theater and High Intensity Interval Training (HIIT). The method was executed during physical education classes, which built a storyline around the Harry Potter theme, and was followed by teachers for ten 45–120 minute lessons. The target group of the study was four 5th grade students from Central Finland, comprising a total of 77 students (43 girls and 34 boys). One of the classes (N = 14) served as a control group. Pupils' physical activity and emotion regulation were measured using questionnaires, Physical Activity Questionnaire for Older Children (PAQC) (Kowalski, Crocker & Donen 2004) and Trait Emotional Intelligence Questionnaire – Child Short Form (TeiQUE-CSF) (Petrides 2009). Questionnaires commissioned by students before and immediately after, and approximately six months after the end of the study. The results were quantified mainly by ANOVA of repeated measures, which investigated ObLoMoV's association with the change in the means of physical activity and emotion regulation in the initial, final and follow-up measurements. Wilcoxon signed rank test was selected for small control group data. In addition, the relationship between physical activity and emotion regulation was examined using Pearson's correlation coefficient.

The program based on the ObLoMoV method showed no statistically significant association with leisure time physical activity, but had a statistically significant association with pupils’ school-based physical activity during physical education classes, breaks, and meals. No statistical significance was found between emotion regulation and ObLoMoV method. A statistically significant positive correlation was found between the four sum variables of emotion regulation and physical activity.

From this short teaching period and research, it can be concluded that the mere use of the ObLoMoV drama education method does not increase the physical activity of the children, but it can increase the amount of movement of children during school hours during the program. By teaching emotion regulation and their evaluation in school, students can become more critical of their own emotion regulation. In the future, however, longer-term programs and studies are needed to confirm these results. In addition, students ’and teachers’ experiences of using the ObLoMoV method should be studied using qualitative research methods.