Sisäisen ja ulkoisen fyysisen kuormituksen yhteydet jääkiekon peleissä

Abstract

Johdanto. Kuormitus on elimistöön kohdistuva stressitekijä, joka saa aikaan muutoksia sen toiminnassa. Kuormitus voidaan jakaa teoreettisesti ulkoiseen ja sisäiseen kuormitukseen. Ulkoinen kuormitus tarkoittaa ulkoisesti havaittavia asioita, eli dynaamisessa liikkeessä työtä ja tehoa. Sisäinen kuormitus tarkoittaa elimistön vastetta ulkoiseen kuormitukseen, joka on aina kuormitusspesifiä sekä yksilöllistä. Erityisesti sisäinen kuormitus on hyvin monitahoinen asia, jonka mittaaminen on joissain tapauksissa haastavaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sisäisen ja ulkoisen kuormituksen yhteyksiä sekä tutkia sisäisen kuormituksen mittaamismenetelmiä jääkiekon peleissä.

Menetelmät. Ulkoista kuormitusta mitattiin lähipaikannusjärjestelmän avulla. Ulkoisen kuormituksen muuttujia olivat kokonaismatka, matka eri nopeusalueilla sekä kiihdytysten ja jarrutusten määrä eri intensiteettialueilla. Kaikkia ulkoisen kuormituksen muuttujia tutkittiin myös peliaikaan suhteutettuna. Sisäistä subjektiivista kuormitusta mitattiin pelaajan itse antamalla arviolla Borgin muokatun asteikon (1–10) eli session-RPE:n (sRPE) sekä peliajalla kerrotun session-RPE-training load:n (sRPE-TL) ja objektiivista kuormitusta erilaisten sykemuuttujien, kuten TRIMP:n eli sykkeen avulla mitatun rasituskertymän perusteella. Tutkimukseen osallistui yksi suomalaisen jääkiekon pääsarjan eli Liigan joukkue. Tutkittavia oli yhteensä 25. Tutkimus toteutettiin mittaamalla sisäistä ja ulkoista kuormitusta yhden kauden, eli yhteensä 59 SM-liigapelin osalta.

Tulokset. Ulkoinen kuormitus vastasi suurimmaksi osaksi kansainvälisen maajoukkuetason ja NHL:n pelien ulkoista kuormitusta. Sisäisen kuormituksen mittaamismenetelmät olivat yhteydessä toisiinsa kohtalaisesti tai melko vahvasti (sRPE vs. TRIMP: r = 0,44; p < 0,001; sRPE-TL vs. TRIMP r = 0,60; p < 0,001), mutta heikommin kuin muissa joukkuepalloilulajeissa aikaisemmissa tutkimuksissa. Subjektiivinen arvio kuormittumisesta oli johdonmukaisemmin ja vahvemmin yhteydessä eri ulkoisen kuormituksen muuttujiin (sRPE-TL vs. matka: r = 0,86; p < 0,001; TRIMP vs. matka: r = 0,45; p < 0,001). Kuormituksen korkeaa intensiteettiä kuvaaviin muuttujiin oli vahvimmin yhteydessä subjektiivinen arvio kuormittumisesta (sRPE vs. nopeusalue 5–6: r = 0,52; p < 0,01; TRIMP/min vs. nopeusalue 5–6: r = 0,34; p < 0,01). Sykemuuttujat olivat pääsääntöisesti yhteydessä ulkoisen kuormituksen matalaa intensiteettiä kuvaaviin muuttujiin.

Pohdinta ja johtopäätökset. Jääkiekon ulkoinen kuormitus on hyvin intervalliluonteista ja korkean intensiteetin suhteellinen määrä on suuri. Korkeaintensiteettiset suoritukset ovat pääsääntöisesti myös lyhytkestoisia. Mahdollisesti näistä syistä syke ei vaikuttanut olevan yhtä hyvä sisäisen kuormituksen mittari, kuin muissa joukkuepalloilulajeissa ja aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu. Subjektiivinen arvio kuormittumisesta vaikuttaisi olevan toimiva menetelmä jääkiekon pelien aiheuttaman sisäisen kokonaiskuormittumisen mittaamiseen.

Introduction. Training load is a stressor that causes changes in the body’s homeostasis. Training load can be theoretically divided into external and internal load. External training load means externally visible things, i.e. work and power in dynamic motion. Internal training load refers to the body’s response to the external training load, which is always training load specific as well as individual. Internal load in particular is a complex issue and measuring it is challenging in some cases. The purpose of this study was to find out the connections between internal and external training load and to study the methods of measuring them in ice-hockey games.

Methods. External training load was measured using local positioning system. The variables of the external load were the total distance, the distance in different speeds, and the number of accelerations and decelerations with different intensities. All external training load variables were also analysed in relation to playing time. Internal subjective training load was measured using sRPE and sRPE-TL. Internal objective training load was analysed with different heart rate variables, such as TRIMP. One team from the Finnish ice hockey main series, the League, participated in the study. There were a total of 25 subjects. The study was carried out by measuring internal and external training load for one season, i.e. total of 59 games.

Results. The external training load of this study corresponded to the external training load of previous international and NHL games. Session-RPE and heart rate based measurements were moderately correlated and weaker than in the previous studies (sRPE vs. TRIMP: r = 0.44; p < 0.001; sRPE-TL vs. TRIMP: r = 0.60; p < 0.001). Session-RPE correlated more consistently and more strongly with different external training load variables (sRPE-TL vs. total distance: r = 0.86; p < 0.001; TRIMP vs. total distance: r = 0.45; p < 0.001). The variables associated with the high intensity external training load correlated most strongly with sRPE and sRPE-TL (sRPE vs. high-intensity distance: r = 0.52; p < 0.01; TRIMP/min vs. high-intensity distance: r = 0.34; p < 0.01. Heart rate variables correlated mainly to variables associated with the low intensity of external training load.

Discussion and conclusion. The external training load and the nature of ice hockey is very high intensity and intermittent. The high intensity bursts are also usually very short compared to other team sports. Maybe because of these reasons, heart rate derived variables did not appear to be as good measures of internal training load as has been observed in previous studies and in other team sports. Subjective measures of internal training load seem to be suitable methods for measuring the total internal training load in ice hockey games.