Effect of ozonation to water quality in recirculating aquaculture system

Abstract

Kiertovesiviljelyjärjestelmä (RAS) on kehitetty tuottamaan ravinnoksi hyödynnettäviä vesieliöitä nopeammin, joustavammin ja pienemmällä ympäristökuormalla kuin perinteisessä vesiviljelyssä. Koska RAS:n tuloveden tarve on laskettu noin viiteen prosenttiin, järjestelmässä oleva vesi on puhdistettava viljellyille lajeille laadultaan sopivaksi. Otsonia voidaan käyttää veden desinfiointi- ja käsittelymenetelmistä, koska se voi mahdollisesti desinfioida ja parantaa veden laatua hapettamalla orgaanisia yhdisteitä. Koska veden laatu vaihtelee suuresti erilaisissa RAS-järjestelmissä, vaadittava otsoniannos on määritettävä huolellisesti, koska veteen liuennut otsoni on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Siksi jäännösotsoni on joko tuhottava erillisellä käsittelyllä tai annos säädettävä siten, että vesi ei sisällä enää otsonia, kun se saavuttaa kasvatusaltaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tehokkain otsoniannos Luke:n kokeelliselle RAS-alustalle Laukaassa. Otsonin hajoamisnopeus ja annos määritettiin systeemin vedelle (TW) ja tulovedelle (LW) laboratorio-olosuhteissa. Otsonin vaikutusta DOC-, TN- ja pH-arvoihin tarkkailtiin. HPSEC-tekniikkaa käytettiin orgaanisten yhdisteiden hajoamisen seuraamiseen mittaamalla UV-254-absorbanssi ja tryptofaani-, tyrosiini-, humiini- ja fulvomainen fluoresenssi kuudelle erilaiselle veden sisältämälle molekyylikokofraktiolle. Tulokset osoittavat, että tehokkain annos LW:lle olisi 1,07 mg O3 / mg DOC ja TW:lle 0,81 mg O3 / mg DOC, laskien veden kokonaisfluoresenssia ja -absorbanssia 78 ± 8,7 % (LW) ja 77,3 ± 13,3% (TW). Otsonin hajoaminen oli paljon nopeampaa TW:ssä kuin LW:ssä ja lämpötilan lasku näytti hidastavan prosessia.

Recirculating aquaculture system (RAS) has been developed to produce aquatic food species faster and more flexible and environmentally friendly way than traditional aquaculture. As the water consumption in RAS is reduced to 5 %, the water must be purified to be habitable for the cultured species. Ozone is one of the water disinfection and treatment methods and it can potentially, disinfect the water and improve water by oxidising organic compounds. As the water quality varies greatly in different RAS, the required ozone dose must be chosen carefully, because dissolved ozone is very toxic to aquatic organisms and very low concentrations does not achieve desired effect. Therefore, residual ozone must be either destroyed or dose adjusted so that no residual ozone is left in water when it reaches the culture tank. The aim of this study was to determine optimal ozone dose for the Luke’s experimental RAS platform in Laukaa. Ozone decomposition and dose was determined for the tank water (TW) and inlet lake water (LW) in the laboratory conditions and the effect of ozone to dissolved organic carbon (DOC), total nitrogen (TN) and pH were monitored. HPSEC-technique was used to track the molecular distribution of organic compounds by measuring the UV-254 absorbance and tryptophan-, tyrosine-, humic- and fulvic-like fluorescence for six different molecular size fractions within the water. Results indicate, that the most optimal dose for the LW was 1,07 mg of O3/ mg of DOC and for TW 0,81 mg of O3 / mg of DOC as it decreased the total fluorescence and absorbance by 78,0 ± 8,7 % (LW) and 77,3 ± 13,3 % (TW). Ozone decomposition was much faster in TW than in LW and decreasing temperature seemed to slow the process down.