Mallilla muutokseen : tutkimus Pysäkki-mallin mahdollisuuksista lastensuojelun sosiaalityössä

Abstract

Pro gradu –tutkielman tavoitteena on tutkia ja arvioida lastensuojelun sosiaalityöhön kehitettyä Pysäkki-arviointimallia ja sen sovellettavuutta lastensuojelun käytännön työssä. Pysäkki-arviointimalli on Pesäpuu ry:n yhdessä lastensuojelun ammattilaisten, kokemusasiantuntijoiden ja vanhempien kanssa kehittämä menetelmä huostaanoton ja sijaishuollon tarpeen arviointiin. Tutkimuksen kohteena ovat Pesäpuun Kuka minusta huolehtii? -koulutuksiin osallistuneet lastensuojelun työntekijät. Aikaisempi kotimainen tutkimus menetelmien käytöstä on hyvin vähäistä. Tutkielman viitekehyksen muodostavat osallisuus ja suunnitelmallisuus. Tutkimuksen aineisto koostuu 54:stä Kuka minusta huolehtii? -koulutuksen palautekyselyiden vastauksista ja sähköisesti toteutetusta uusintakyselystä, johon vastasi 19 henkilöä, sekä kahdesta teemahaastattelusta. Aineisto koostuu näin ollen sekä kvalitatiivisesta että kvantitatiivisesta aineistosta, jota analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Kvalitatiivinen aineisto muodostaa tutkimuksen pääaineiston ja kvantitatiivinen aineisto toimii täydentävänä ja tukevana aineistona. Analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä sekä teoriaohjaavasti että aineistolähtöisesti. Tutkimustulokset osoittivat, että lastensuojelun työntekijät käyttävät Pysäkkiarviointimallia enimmäkseen soveltaen, mutta myös täysin sellaisenaan. Arviointimalli koettiin sopivan parhaiten huostaanoton lakkaamisen edellytysten arviointiin. Sosiaalityöntekijät arvioivat arviointimallin käytön lisänneen lapsen osallisuutta ja yhteistä arviointia työskentelyssä. Osallisuuden lisääntyminen näyttäytyi aineistossa monitahoisena ilmiönä. 95% uusintakyselyn vastaajista oli sitä mieltä, että arviointimallin käyttö on lisännyt suunnitelmallista työotetta. Arviointimallin käyttöön liittyi kuitenkin tekijöitä, jotka asettivat haasteita mallin käytölle. Ajanpuute oli yksi useammin mainituista syistä. Toinen tekijä oli työyhteisön sitoutumattomuus mallin käyttöön. Jos työyhteisössä oli vain yksi koulutuksen saanut sosiaalityöntekijä, mallin käyttöön oli haastavaa saada mukaan muita työyhteisön jäseniä. Sosiaalityöntekijät haluaisivat käyttää mallia, jos siihen olisi aikaa. Suurin osa (68%) sosiaalityöntekijöistä suosittelisi mallin käyttöä kollegoilleen.