Varhaiskasvattajien näkemyksiä lasten ja heidän perheidensä liikunnalliseen elämäntapaan vaikuttavista tekijöistä

Abstract

Lapsuudessa omaksutut liikuntatottumukset siirtyvät aikuisikään. Liikunnallinen lapsuus ennustaa terveyden näkökulmasta suotuisaa liikuntakäyttäytymistä myös tulevaisuudessa. Nykyisin lasten fyysinen aktiivisuuden määrä jää terveysliikuntasuosituksia vähäisemmäksi, mikä uhkaa tulevien työikäisten työ- ja toimintakykyä. Primaarisosialisaatiovaiheen aikana lapsi omaksuu arvo- ja merkitysrakenteita ympäristöstään kyseenalaistamatta niitä. Tärkeimpiä liikuntasosialisaatioagentteja ovat perhe ja varhaiskasvattajat. Tässä tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvattajien näkemyksiä siitä, mitkä tekijät tukevat ja toisaalta rajoittavat liikunnallisen elämäntavan muotoutumista. Lisäksi selvitettiin heidän näkemyksiä siitä, kenelle perheiden liikuntaneuvonta kuuluu.

Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella (Webropol 3.0, Finland), joka toimitettiin Turun kunnallisiin ja yksityisiin varhaiskasvatusyksiköihin (n = 122) sähköpostitse. Otoksessa olivat mukana päiväkodin johtajat, varhaiskasvatuksen erityisopettajat, opettajat, sosionomit ja lastenhoitajat. Tutkimusaineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 22.0-ohjelmalla. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p<0.05. Avoimien kysymysten tehtiin aineistolähtöisesti sekä teoriaohjaavasti.

Kyselyyn vastasi 170 varhaiskasvattajaa (opettajia 45 %, lastenhoitajia 39 %, johtajia 8 %, perhepäivähoitajia 3 %, sosionomeja 3 % ja erityisopettajia 2 %; 20–40 v 40 %, 41–60 v 51 %, yli 60 v 9 %; naisia 96 % ja miehiä 4 %; 80 % työskenteli kunnallisissa ja 20 % yksityisissä yksiköissä). Vastaajien näkemyksien mukaan liikuntaneuvonnan palveluketjussa oli faktorianalyysin perusteella erotettavissa kaksi ryhmää. Toisen ulottuvuuden muodostivat seuraavat tahot: perhe (0.68), neuvola (0.65) ja varhaiskasvatus (0.69). Toiseen ulottuvuuteen sisältyivät kaupungin liikuntatoimi (0.61), liikunta- ja urheiluseurat (0.62), terveys- ja hyvinvointialan yritykset (0.45). Vastaajista 90 prosenttia kertoi tunnistavansa vähän liikkuvat lapset sekä heidän perheensä. Vastaajista 44 prosenttia tarjosi lapsille ja heidän perheillensä tukea elintapamuutokseen. Tärkeimpiä lasten ja heidän perheidensä liikunnallista elämäntapaa tukevia tekijöitä (n = 440) olivat liikuntamyönteinen kulttuuri ja fyysinen ympäristö. Liikuntamyönteiseen kulttuuriin liittyvä tekijä kuten myönteinen asenne tai kannustus mainittiin 23 prosentissa vastauksista. Fyysiseen ympäristöön liittyvä tekijä kuten luonto tai aktivoiva ympäristö, mainittiin 19 prosentissa vastauksista. Liikunnallista elämäntapaa tärkeimpiä rajoittavia tekijöitä (n = 398) olivat liikuntakielteinen kulttuuri, ajanpuute ja varhaiskasvatuksen käytänteet ja resurssit. Liikuntakielteiseen kulttuuriin liittyvä tekijä (esim. kielteinen asenne tai ilmapiiri) tai ajanpuutteeseen liittyvä tekijä (aikaresurssit tai kiireinen elämäntyyli), mainittiin 18 prosentissa vastauksista ja varhaiskasvatuksen käytänteisiin tai resursseihin liittyvä tekijä (henkilöstöresurssit, työyhteisön tuki, priorisointi tai liikunnallisen toimintakulttuurin vähyys) 16 prosentissa vastauksista.

Tutkimuksen kolme päähavaintoa olivat: 1) liikuntaneuvonnan palveluketjussa tulee näkyä julkisen, yksityisen, kolmannen ja neljännen sektorin rooli, 2) yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät tukevat ja toisaalta rajoittavat voimakkaimmin lasten ja heidän perheidensä liikunnallista elämäntapaa ja 3) tärkeimpiä liikuntakulttuurin osaalueita olivat asenteeseen ja motivaatioon liittyvät tekijät, innostuneisuus sekä liikunnan arvostaminen. Jatkossa tulee selvittää, mitkä tekijät lapset ja heidän perheensä kokevat tärkeimmiksi tekijöiksi ja toisaalta rajoittavimmiksi tekijöiksi liikunnallisen elämäntavan taustalla sekä millaisilla tekniikoilla olisi tehokkainta vaikuttaa perheiden liikuntatottumuksiin. Lisäksi tulee selvittää liikuntaneuvonnan palveluketjun eri organisaatioiden roolia ja lupaaviksi osoittautuneiden liikuntaneuvontamenetelmien hyväksyttävyyttä, käytettävyyttä ja vaikuttavuutta eri tahoilta.

The correlation between physical activity at an early childhood and in adulthood can be explained by effective socialization in childhood, meaning that physical activity (PA) behaviours continue from childhood to adulthood. Furthermore, promoting PA behaviours in young children has immediate impacts on the health, well-being and motor skills development, although population levels of children PA levels generally fall below the current Finnish PA recommendations, meaning they do insufficient PA to maintain good health. Parents and early childhood educators play an important role in the socialisation process to physical activity. The purpose of this study was to investigate early childhood educators’ perceptions on facilitator and barriers of PA lifestyle in children and their families. Furthermore the purpose was to investigate their perceptions to physical activity counselling process.

This study conducted as a mixed -methods survey carried out using quantitave and qualitative methods. The data was collected during the December 2019 using a questionnaire with Webropol 3.0 -software. The questionnaire was mailed to 122 municipal or private day care centres in the City of Turku. The received data of 170 responses was analysed descriptively. Statistical analyses were performed using the IBM SPSS Statistics 22.0 -software and significance was set at p < .05. Qualitative data were thematically analysed using a framework approach.

According to the respondents, two groups could be distinguished in the physical activity counselling service chain on the basis of factor analysis. The first dimension was the following: the family (0.68), the child health centres (0.65) and early childhood educations (0.69). The second dimension included the Sport Cervices (0.61), the sport and PA clubs (0.62), and the companies that offer PA and health related services and products (0.45). Finnish early childhood educator’s insight included the importance of cultural influences (attitude, enthusiasm, encouragement, positivity, or motivation) on fostering PA behaviour throughout life of children and their families. Furthermore, the physical environment (sport facilities, nature, or an activating environment) had the major impact on lifelong PA behaviour. However, early childhood educators acknowledged that cultural influences (attitude, motivation, negative atmosphere or valuing the physically active life) or lack of time (been too busy etc.) were mentioned in 18% of responses, and factor related to early childhood education practices or resources (practical staff management, community support or prioritization) were mentioned in 16 % of responses a major barrier to children and their families PA lifestyle.

The three main findings of the study were: 1) according to the respondents, the role of the public, private and nonprofit sectors had been addressed in the physical activity counselling process, 2) cultural factors that related physical activity had an major impact on children and their families lifelong PA behaviour, and 3) the most important aspects of the cultural factors were the attitude, motivation atmosphere, enthusiasm, and valuing the physically active life. In the future, it will be necessary to find out this same topic from the perspective of children and their families. Furthermore, it is necessary to examine what are the required steps towards developing a better physical activity counselling process.