Valtion velkaantumisen kestävyys OECD-maissa

Abstract

Tässä pro-gradu -tutkielmassa syvennytään OECD-maiden velkaantumisen kestävyyteen. Valtioiden velkaantuminen on ollut viime vuosikymmenet suuressa kasvussa. On julkisyhteydellisesti hyödyllistä keskustella yksittäisen valtioiden kyvystä selvitä alati kasvavista velkataakoistaan, etenkin kun Euroopan Unionin kasvu- ja vakaussopimuksen määrittelemiä vuosittaisia rajoituksia alijäämälle (3%) ja julkisen velan ja BKT:n suhteelle (60%) on erityisesti 2010-luvulla rikottu lukuisten jäsenmaiden toimesta. Tutkimuksessa käytetty aineisto kattaa vuodet 1980-2017 ja tutkimuksen kohteina on 19 eri OECD-maata.

Tässä tutkielmassa pyritään tarkastelemaan OECD-maiden velkaantumisen kestävyyttä kasvu- ja vakaussopimusten asettamien rajoitteiden yli. Tutkimuskysymyksinä kysytään, onko valtioiden velkaantuminen kestävää myös 60%:n velkasuhteen yläpuolella ja pyritään vastaamaan myös kysymykseen, milloin valtioiden velkaantuminen ei enää ole kestävää?

Tässä tutkimuksessa tutkitaan valtion velkaantumiseen esitettyjä kysymyksiä erityisesti Bohnin (2007) kestävän velan polun ja Endersin ja Grangerin (1998) kehittämän ja Chenin (2014) soveltaman TAR-mallin avulla. Laajennamme TAR-mallia ottamaan huomioon ulkopuolisen raja-arvomuuttujan ja useamman selittävän muuttujan (TVAR). TVAR:n avulla määritellään käytetylle regiimimuuttujalle maakohtaiset raja-arvot, joiden ympärillä tarkastelemme valtioiden velkasuhteen ja vajesuhteen käyttäytymistä soveltaen Bohnin (2005;2007) ja Trehanin ja Walshin (1989;1991) ajatuksia intertemporaalisen budjettirajoitteen pitävyydestä. Cochrane (2019) ja Junttila (2019) motivoivat ottavaan intertemporaalisen budjettirajoitteen kestävyystarkasteluun mukaan tarkasteltaville maille reaalisen talouskasvun ja reaalisen korkotason erotuksen, ja käyttämään sitä regiimimuuttujana.

Tutkimus löysi Kreikan ja Irlannin olevan velkaantumiseltaan kestämättömällä tasolla. Pohjoismaiden Euroopan ulkopuolisten OECD-maiden (erityisesti Yhdysvaltojen ja Japanin) sekä Euroopan Unionin jäsenmaista Ranskan, Saksan, Italian ja Hollannin velkaantuminen on kestävää. Pohjoismaiden ja PIIGS-maiden osalta tutkimustulokset ovat linjassa aikaisemman kirjallisuuden kanssa. Tutkimustulokset puhuvat myös sen puolesta, että kasvu- ja vakaussopimuksessa määritelty 60%:n raja velan ja BKT:n suhteelle ei perustu kestävään velkaantumiseen.