Uusi uhka oikealta laidalta : äärioikeistodiskurssit Ylen ja Helsingin Sanomien uutisoinnissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisia äärioikeistodiskursseja Ylen ja Helsingin Sanomien uutisoinnissa esiintyy. Äärioikeistodiskursseilla tässä tutkimuksessa tarkoitetaan niitä äärioikeistoon liittyviä mielikuvia ja käsityksiä, joita media rakentaa kielenkäytön kautta. Median määrittelyvalta on ratkaisevassa asemassa sen suhteen, miten äärioikeisto ymmärretään ja mitä siitä voidaan tietää.

Tutkimuskysymys oli muotoa: “Millaisia äärioikeistodiskursseja Ylen ja HS:n verkkouutisoinnissa esiintyy?” Tähän pyrittiin saamaan vastauksia laadullisen artikkeliaineiston avulla. Tutkimuksen aineisto koostui kaikkiaan 92 uutisartikkelista, jotka kerättiin Ylen ja HS:n verkkoarkistosta kolmen kuukauden ajalta keväältä 2019.

Aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista diskurssianalyysiä, jossa hyödynnettiin erityisesti kriittisen diskurssianalyysin periaatteita. Kolmivaiheisen analyysin avulla paikannettiin viisi dominoivaa diskurssia ja kolme vaimeaa diskurssia. Dominoivat diskurssit olivat 1) äärioikeiston ja oikeistopopulismin nousu, 2) vihan yltyminen, 3) poliittinen väkivalta ja sen uhka, 4) fasismin ja uusnatsismin päännosto sekä 5) disinformaation levitys ja lietsonta. Median tapa kirjoittaa äärioikeistosta tuottaa ja ylläpitää vahvasti näitä diskursseja. Lisäksi aineistosta oli löydettävissä piiloisia, vaimeita diskursseja. Ne olivat 1) äärioikeisto kansan äänenä, 2) äärioikeisto marginaalisena ilmiönä ja 3) äärioikeisto leimana. Nämä diskurssit esiintyivät vain muutamissa analysoiduissa artikkeleissa.

Aineiston diskurssikenttä tiivistyy kahteen abstraktin tason diskurssiin, joita kutsutaan uhkadiskurssiksi ja muutosdiskurssiksi. Äärioikeisto näyttäytyy Ylen ja HS:n uutisoinnissa diskursiivisena uhkana, joka voimistuu ja kasvaa. Tutkimuksen valossa myös näyttää siltä, että äärioikeiston käsite on kokenut mediassa diskursiivisen inflaation. Äärioikeistoa käytetään mediakielessä kaatoluokkana, johon kuuluu keskenään hyvin erilaisia toimijoita, kuten populistipoliitikoita, aktivisteja, valetilejä ja terroristeja. Lisäksi median diskursiiviset käytännöt normalisoivat äärioikeistoa antamalla sille jalansijaa julkisuustilasta.

Tämän päivän medialle konfliktien ja vastakkainasettelujen korostuminen uutisoinnissa on tunnusomaista. Uutisista on tullut yhä sensaatiohakuisempia ja pinnallisempia. Toimituksissa tulisikin pohtia kielellisten valintojen seurauksia radikaalien liikkeiden normalisoimisen ja legitimoinnin suhteen. Lisäksi äärioikeistoon liittyvää uutistermistöä olisi syytä yhdenmukaistaa.