Lexikografische Analyse des Verbpaars durchdenken–durchdenken

Abstract

Saksan kielen etuliitteelliset verbit ovat usein haastavia kielen opiskelijoille. Osa etuliitteellisistä verbeistä on kiinteitä, osa puolestaan eriäviä. Tämä ero on kielenkäyttäjälle tärkeä tieto, koska se vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten yhdysverbistä muodostetaan kieliopillisesti hyväksyttäviä rakenteita. Useimmissa tapauksissa kielenoppija ja -käyttäjä voi jo yksittäisen etuliitteen perusteella päätellä, kumpi taivutusmalli on oikea. Saksan kielessä on kuitenkin joitakin etuliitteitä, jotka verbivartaloon yhdistyessään voivat tuottaa niin kiinteitä kuin eriäviäkin yhdysverbejä. Samaan verbikantaan yhdistyessään tällaiset etuliitteet muodostavat kirjoitusasultaan identtisiä yhdysverbipareja. Tämän kandidaatintutkielman aiheena on yksi niistä, durchdenken–durchdenken. Se esiintyy omana sanakirja-artikkelinaan mm. saksan kielen oikeakielisyyskysymyksiä käsittelevässä hakuteoksessa Duden 9, mikä kertoo siitä, että verbiparin käyttöön liittyy natiivipuhujallakin epävarmuutta. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten sanakirjat käsittelevät ja kuvaavat näitä verbejä. Tämä on tärkeää, koska kielenkäyttäjä tyypillisesti turvautuu sanastoon liittyvissä kysymyksissään sanakirjaan, erityisesti verkossa vapaasti saatavilla oleviin.

Ongelma kytkeytyy verbin sananmuodostukseen, ja siksi tämä työ pohjaa verbin sananmuodostukseen etuliitteiden avulla, etenkin prefiksien ja verbipartikkelien. Työssä perehdytään niihin etuliitteisiin, jotka voivat esiintyä sekä prefiksinä että verbipartikkelina, etenkin etuliitteeseen durch-. Kirjallisuutena toimivat saksan kielen kielioppi- sekä sanakirjat.

Verbiparin durchdenken–durchdenken merkitys- ja käyttöeroja tutkitaan sanakirjojen pohjalta. Sanakirja-analyysin tavoitteena on selvittää, mitä yhtäläisyyksiä ja eroja valittujen sanakirjojen välillä on tunnistettavissa lemmatisoinnin, konjugaation, yleisyyden, kollokaation, käytön, merkitysten ja synonyymien suhteen. Lopuksi pohditaan, kuinka sanakirjat palvelevat käyttäjäänsä kyseisen kielellisen pulman kohdalla.

Sanakirjojen välittämä kuva verbien merkityksistä ja käytöstä ei ole yhdenmukainen. Eroja esiintyy mm. lemmatisoinnin suhteen. Myös verbien esiintymistaajuuksiin liittyvissä tiedoissa on eroavaisuuksia, mutta merkityskuvauksista on havaittavissa molemmille verbeille omanlainen merkitys. Kuitenkin yksittäisissä sanakirjoissa esiintyy sisäisiä ristiriitoja esim. lemmatisoinnissa ja konjugaatiossa.