Pesäpalloilijoiden urapolut : juniorista huippupesäpalloilijaksi

Abstract

Pro gradu –tutkielmani tarkoituksena oli selvittää pesäpallon pääsarjatasolla Superissa pelaavien tai siellä pelanneiden miespesäpalloilijoiden urapolkuja lajiin tutustumisesta ja juniorivuosista aina huipulle asti. Lisäksi halusin vertailla minkälaisia yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia kyseisillä urapoluilla olisi Suomen pesäpalloliiton oman Suuntana Superpesis –pelaajapolun kanssa. Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusmenetelmää, ja vielä yksityiskohtaisemmin eriteltynä teemahaastattelua. Tutkimuskohteena oli kuusi miespesäpalloilijaa, joista kolmen ura Superissa jatkuu yhä, ja kolme on jo uransa pääsarjatasolla lopettanutta pelaajaa. Aineisto koostui tutkimuskohteiden teemahaastatteluista, joissa haastateltavat saivat vastata omin sanoin esitettyihin kysymyksiin. Tulosten mukaan pesäpallon harrastaminen aloitetaan yleensä alle kouluikäisenä tai viimeistään kouluun mentäessä joko vanhempien tai sisarusten vaikutuksesta. Muut lajit jäävät noin 15 - 16 –vuotiaana, jolloin aloitetaan tavoitteellisempi harjoittelu. Siirtyminen pääsarjatasolle tapahtuu keskimäärin 22 vuoden iässä. Suurimmat tekijät pääsarjatasolle pääsemiseen ovat hyvä valmennus sekä oma motivaatio. Pelaamista vaikeuttavia tekijöitä ovat muun muassa loukkaantumiset ja siviilityö. Seuraa vaihdetaan uran aikana keskimäärin 4-5 kertaa. Sosiaalisista tekijöistä vanhemmat, valmentaja ja kaverit ovat merkittävimpiä. Verrattaessa pelaajien omia urapolkuja ja Suuntana Superpesis –pelaajapolkua, suurin yhteneväisyys on tavoitteellisen harjoittelun aloitusiässä ja eroavaisuus ikäkausiharjoittelun tavoitteellisuudessa. Tulosten perusteella lasten monipuolinen liikuntaharrastus nuorena edesauttaa myöhempää pitkää ja menestyksekästä ammattiurheilijan uraa. Lisäksi oma motivaatio kehittyä sekä rakkaus lajiin kantavat pitkälle. Tutkimus tarjoaa lisätietoa erilaisista urapoluista, ja voi toimia apuna aiheen lisätutkimuksissa. Tämän tutkimuksen otanta oli suhteellisen pieni, joten lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan, jotta tuloksia pystyisi yleistämään.