Suhdekehyspohjaisten interventioiden vaikutukset esiintymisjännityksen hoidossa yliopisto-opiskelijoilla

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, voidaanko lyhyillä suhdekehysteoriaan pohjautuvilla interventioilla vähentää yliopisto-opiskelijoiden kokemaa esiintymisjännitystä. Lisäksi tutkimme, voidaanko kyseisillä interventioilla vaikuttaa psykologiseen joustavuuteen, onko erottelevaa ja hierarkkista suhdekehystä hyödyntävien interventioiden vaikuttavuudessa eroja ja onko kyseisillä interventioilla vaikutusta itseen liittyviin tiedostamattomiin asenteisiin. Pyrkimyksenä oli löytää toimivia keinoja, joita olisi mahdollista hyödyntää yliopisto-opetuksessa ja joiden avulla voitaisiin vähentää yliopisto-opiskelijoiden kokemaa esiintymisjännitystä ja siten edistää heidän opinnoissa suoriutumistaan. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella ja siihen osallistui 102 opiskelijaa Jyväskylän yliopiston puheviestinnän kursseilta lukuvuonna 2017-2018. Tutkimuksen osallistujat satunnaistettiin kolmeen interventioryhmään, jotka olivat pelkkä altistus, erottelevaa minäkuvaa lisäävä interventio ja hierarkkista minäkuvaa lisäävä interventio. Kaikki tutkittavat pitivät kaksi puhetta, joiden välissä heidät altistettiin lyhyelle interventiolle. Lisäksi he täyttivät kyselylomakkeita ennen ja jälkeen intervention ja tutkimuksen lopuksi heidän tiedostamattomia asenteitaan itseään kohtaan tutkittiin IRAP-menetelmän avulla. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että esiintymisjännitys väheni kaikissa ryhmissä, mutta interventiot eivät näyttäneet olevan merkittävästi tehokkaampia kuin pelkkä altistus yksinään esiintymisjännityksen vähentämisessä tai psykologisen joustavuuden lisäämisessä. Tutkimus kuitenkin antaa viitteitä siitä, että havainnoivaa minäkuvaa lisäävät interventiot voivat lievittää yliopisto-opiskelijoiden kokemaa esiintymisjännitystä, mutta lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan. Tutkimuksemme osoittaa, että pelkkä altistus auttaa vähentämään esiintymisjännitystä ja sen vuoksi yliopiston esiintymistaitojen kursseille olisi hyvä lisätä mahdollisuuksia altistua esiintymistilanteille. Suhdekehyspohjaisten menetelmien käyttöönotosta kyseisillä kursseilla voi myös olla hyötyä.

The main purpose of this study was to investigate if it is possible to reduce public speaking anxiety experienced by university students by using short relational frame theory based interventions. In addition, we wanted to know if these interventions increase psychological flexibility, if there are differences in efficiency between distinction and hierarchical interventions, and do these interventions have an effect on unconscious attitudes towards oneself. Our aim was to find practical ways to reduce public speaking anxiety and enhance studying performance, which could be used in university teaching. The study was conducted at psychology department in University of Jyväskylä in Finland. 102 students participated in 2017-2018. The participants were randomized in three intervention groups: control group (exposure alone), distinction self and hierarchical self. All participants performed twice, and in between their speeches they were exposed to the intervention. They also filled questionnaires before and after intervention, and after the experiment their unconscious attitudes were measured with IRAP (the Implicit Relational Assessment Procedure). The results showed that public speaking anxiety decreased in all groups and the interventions were not more efficient than exposure alone in reducing public speaking anxiety or increasing psychological flexibility. However, it is possible that relational frame theory based interventions can help students who suffer from public speaking anxiety, but more research is needed. Our study shows that exposure alone is a good way to reduce public speaking anxiety and it would be beneficial to add possibilities that expose students to performance situations in university’s public speaking skills classes. Relational frame based methods could also be a benefit to these students.