Muodostelmaluisteluvalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot ja niiden yhteys luistelijoiden kokemaan hyvinvointiin

Abstract

Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää muodostelmaluisteluvalmentajien tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä niiden yhteyttä luistelijoiden kokemaan hyvinvointiin. Tutkielman tavoitteena oli saada selville, mitä ovat valmentajien mielestä tunne- ja vuorovaikutustaidot muodostelmaluistelussa, miten he niitä hyödyntävät sekä millaisia tunne- ja vuorovaikutustaitoihin liittyviä haasteita he ovat kokeneet valmennustilanteissa. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, mitkä valmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot edistävät luistelijoiden kokemusten mukaan heidän hyvinvointiaan.

Tutkimus toteutettiin sekä laadullisena että määrällisenä. Tutkimuksen aineisto kerättiin joulukuussa 2019 ja helmikuussa 2020. Laadullisessa osuudessa käytimme aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea suomalaista muodostelmaluisteluvalmentajaa, jotka toimivat SM-juniorijoukkueiden vastuuvalmentajina sekä tehtiin kysely heidän valmentamilleen luistelijoille (N=59), jotka olivat iältään 15–19-vuotiaita. Määrällisessä osuudessa keräsimme kyselyaineiston Webropolohjelmiston sähköisellä kyselylomakkeella. Määrällistä aineistoa analysoitiin korrelaatioiden ja laadullista aineistoa teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla.

Valmentajien mukaan tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeässä roolissa myönteisen ilmapiirin ylläpitämisessä sekä luistelijoiden kohtaamisessa. Tunnetaitojen osalta tutkimuksessa ilmeni, että valmentajat hyödyntävät valmennuksessa sekä omien että luistelijoiden tunteiden tunnistamista, myönteisten tunteiden ilmaisua sekä kielteisten tunteiden peittelyä. Vuorovaikutustaidoista valmentajat hyödyntävät erityisesti rakentavan ja myönteisen palautteen antamista, erilaisia ongelmanratkaisun keinoja sekä aktiivista kuuntelua. Yhtenä tunne- ja vuorovaikutustaitoihin liittyvänä haasteena valmentajat kokivat valmentajan ja luistelijoiden välisen vastavuoroisen vuorovaikutuksen puuttumisen. Lisäksi he kokivat haastavaksi tulkita sellaisten luistelijoiden tunteita, jotka peittävät niitä. Tutkimuksessa ilmeni, että valmentajien tunne- ja vuorovaikutustaidot olivat myönteisesti yhteydessä luistelijoiden kokemaan hyvinvointiin. Erityisesti valmentajien myönteiset reaktiot luistelijan ja joukkueen epäonnistumisen hetkellä, luistelijoiden tasapuolinen huomioiminen, kuuntelu sekä ongelmiin tarttuminen edistivät luistelijoiden kokemaa hyvinvointia. Sen sijaan valmentajien kielteiset tavat reagoida luistelijan ja joukkueen epäonnistuessa heikensivät luistelijoiden kokemaa hyvinvointia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muodostelmaluisteluvalmennuksen kehittämisessä lisäämällä valmentajien tietoutta tunne- ja vuorovaikutustaidoista sekä niiden yhteydestä luistelijoiden hyvinvointiin.