Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kahdeksasluokkalaiset määrittelevät aktiivista osallistumista ja millä tavoin he osallistuvat opetukseen äidinkielen oppitunneilla. Lisäksi tutkimuksen kohteena ovat kahdeksasluokkalaisten näkemykset osallistumiseen vaikuttavista syistä ja esteistä sekä motivoivista tekijöistä.
Tutkimukseni on tärkeä, sillä osallistumisen tapoja on useampia kuin osaamme nopeasti nimetä. Sen lisäksi toiset niistä ovat näkyvämpiä kuin toiset ja saattavat siksi luoda illuusion toisen oppilaan aktiivisemmasta osallistumisesta. Perinteinen käsityksemme aktiivisesta oppilaasta ei ole kaikille oppilaille ominainen tapa osoittaa osaamistaan. Tuntiaktiivisuutta pidetään yhtenä arviointikriteereistä, vaikka Keltikangas-Järvisen (2004: 317) mukaan tuntiaktiivisuuden käsitteen alle luetaan oppilaiden temperamenttipiirteitä. Tämä on ristiriidassa opetussuunnitelman
(2014: 48) vaatimuksen kanssa siitä, että arviointi ei saa kohdistua oppilaiden henkilökohtaisiin ominaisu
uksiin, kuten persoonallisuuden piirteisiin tai temperamenttipiirteisiin. Oppilaiden näkökulmasta osallistumisen syitä ja esteitä
sekä osallistumisaktiivisuutta lisääviä tekijöitä kartoittamalla opetuspuitteet voidaan muodostaa oppilaiden oppimista
tukeviksi ja näin lisätä oppimismotivaatiota ja sitä kautta parantaa oppimistuloksia.
Tutkimukseeni liittyvät monet motivaatio- ja opetusalan tutkimukset. Aineistonkeruumenetelmänä on sähköinen kysely, jonka vastauksia on analysoitu pääosin kvantitatiivisesti. Avointen kysymysten saattamisessa numeeriseen muotoon on käytetty sisällönanalyysiin pohjaavaa teemoittelua. Aineistona ovat sähköisen kyselyn vastaukset 197 kahdeksasluokkalaiselta eri puolilta Suomea. Muuttujana tutkimuksessa toimii sukupuoli.
Kahdeksasluokkalaiset määrittelevät tuntiaktiivisuuden melko suppeasti, eivätkä välttämättä ole kovin tietoisia, mitä tuntiaktiivisuudella opetuksessa tarkoitetaan. Oppilaat kokevat itsensä kuitenkin melko aktiivisiksi ja melko tyytyväisiksi aktiivisuuteensa. Osallistumisen tavat äidinkielen tunneilla ovat moninaisia ja perinteiseen opetukseen liittyviä. Näillä tavoin oppilaat kokevat myös oppivansa parhaiten. Kaikille käsitys oppimisesta ei ole selkeä, eivätkä kaikki osaa kertoa, miten oppivat parhaiten. Syyt osallistua opetukseen liittyvät pitkälti hyvän arvosanan tavoitteluun ja oppimiseen. Eniten oppimista motivoivia tekijöitä ovat valinnanvapaus parin, ryhmäläisten ja istumapaikan suhteen sekä kivemmat ja kiinnostavammat tehtävät. Sukupuolten väliset erot ovat suurimmaksi osaksi pieniä, mutta joidenkin asioiden suhteen havainnollisia.
Opetussuunnitelma (2014: 48) painottaa oppilaiden erilaisten oppimis- ja työskentelytapojen huomioinnin tärkeyttä. Opettajien olisi siis hyvä olla selvillä siitä, millä eri tavoin oppilaat oppivat ja pyrkivät osallistumaan opetukseen. Tämä tutkimus tekee erilaiset osallistumisen tavat näkyviksi, minkä kautta opettajan on helpompi ottaa osallistuminen huomioon sekä opetuksen suunnittelussa osallistumisen tavoiltaan monipuoliseksi että oppimisen arvioinnissa. Ennen kaikkea toivon tutkimukseni avaavan ja laajentavan käsitystä opetukseen osallistumisen moninaisuudesta ja murtavan ihanneoppilaan kuvan, joka pohjautuu vahvasti oppilaan temperamenttiin ja persoonallisuuteen oppilaita eriarvoistavasti.
...
