”Just viime keväänä mä hakkasin sen kyynärpäillä pihalle” : väkivalta ja fyysiset kontaktit suomalaisten ammattilaisvapaaottelijoiden tulkitsemina

Abstract

Vapaaottelu on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana noussut urheilulajien marginaalista kohti valtavirran tietoisuutta. Intensiiviseen fyysiseen kontaktiin perustuva urheilulaji on saanut kiinnostuksen lisäksi myös paljon kritiikkiä. Arvostelijoiden mukaan urheiluväkivaltaa edustavan lajin yksilölliset riskit ovat huomattavia ja sen yhteiskunnallinen vaikutus on negatiivinen. Vapaaottelijoiden mukaan kyse on puolestaan vain yhdestä urheilulajista muiden joukossa. Väkivallan ristiriitaiset määritelmät ja fyysisten kontaktien yksilölliset tulkinnat vaikeuttavat keskustelua aiheen ympärillä. Erilaisten näkökulmien takana olevien arvojen, puhetapojen ja merkitysten avaaminen on tästä syystä tärkeää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella väkivallan sekä fyysisen kontaktin määritelmiä ja tulkintoja suomalaisten ammattilaisvapaaottelijoiden näkökulmasta.

Tutkimuksen kirjallisuuskatsaus muodostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan vapaaottelun historiallista kehityskaarta urheilullistumisen ja ammattimaistumisen viitekehyksessä. Toisessa osassa syvennytään käsittelemään tarkemmin aggressiivisuuden ja väkivallan määritelmiä sekä näitä kahta erottelevia tekijöitä. Näiden kahden osion muodostama teoreettinen viitekehys mahdollistaa vapaaottelijoiden tulkintojen asettamisen yksilötason lisäksi myös laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on kuusi teemahaastattelua, joissa vapaaottelijat pääsivät varsin vapaasti pohtimaan suhdettaan väkivaltaan, fyysiseen kontaktiin ja oman lajinsa yhteiskunnalliseen asemaan.

Suomalaisten ammattilaisvapaaottelijoiden määritelmät väkivallasta noudattelivat samoja teemoja tutkimuskirjallisuuden kanssa, mutta eroavaisuuksiakin löytyi. Sääntöjen ja vahingoittamisen lisäksi myös valta-asetelman väärinkäyttö nähtiin väkivaltaa määrittävänä tekijänä. Myös pitkävaikutteinen vahingoittaminen ja lyhytkestoinen satuttaminen eroteltiin toisistaan, joista jälkimmäistä ei pidetty väkivaltana laisinkaan. Yhteneväiset määritelmät väkivallasta selittyvät sosiaalisen oppimisen teorian kautta. Ammattilaiseksi asti kavunneet ottelijat ovat sisäistäneet lajikulttuurin sisäiset arvot ja toimintamallit osaksi omaa ajatusmaailmaansa. Vapaaottelun fyysisten kontaktien ja väkivaltaisuuden tulkinnat tyypiteltiin kahteen ideaalityyppiin. ”Urheilutulkinnassa” korostui fyysisen kontaktin instrumentaalisuus ja lajin urheilullisuus, eikä vapaaotteluun nähty sisältyvän todellista väkivaltaa. ”Gladiaattoritulkinnassa” puolestaan korostuivat väkivallan todellisuus, vastustajan alistamisen kautta saavutettava nautinto sekä kamppailutilanteen laukaisemat emotionaaliset reaktiot. Vapaaottelun fyysisiä kontakteja ja väkivaltaa kuvaavat tulkinnat ovat muuttuneet ajan myötä niin mediassa kuin lajitoimijoidenkin puhetavoissa. Muutoksen taustalla voidaan nähdä olevan liikuntakulttuurin yleinen urheilullistumiskehitys.

For the past twenty years mixed martial arts as a sport has been moving from the margins towards the mainstream. The sport itself is based on intensive physical contact and while it has sparked general interest it has been generating a lot of criticism as well. The critics argue that the sport represents violence and its effects on an individual and societal level are negative. The mixed martial artists themselves see it as just another sport among others. Contradicting definitions of violence and differing interpretations of physical contact hinder the discussion revolving around the subject. For that reason, explaining the values, parlances and meanings behind different viewpoints is extremely important. The aim of this study is to examine the definitions and interpretations of violence and physical contact from the viewpoint of Finnish professional mixed martial artists.

The theoretical background of this study can be divided into two segments. The first segment examines the historical arch of mixed martial arts as a sport in the context of sportification and professionalization. In the second segment the study scrutinizes the definitions and distinguishing factors of aggression and violence. These two segments provide the study a theoretical framework in which the interpretations of the mixed martial artists can be analysed both on individual and on societal level. The empirical part of this study consists of six semi-structured interviews. The relatively casual interview structure allowed the mixed martial artists to freely reflect on their relationship with violence and physical contact and to consider their sport’s position in Finnish society.

The Finnish mixed martial artists’ interpretations of violence were mostly in line with the themes found in the theoretical literature. However small differences where found. Besides the rules and intentional harm, the abuse of power was found to be a determinant of violence. Also, difference was made between injuring that had long-term effects and inflicting temporary pain. The latter was not considered as a determinant of violence. The converging definitions of violence is explained through the social learning theory. The individuals who had become professionals had also internalized the values and operating models of the mixed martial arts subculture. Interpretations of physical contact and violence in mixed martial arts were divided into two ideal types. The “Sports interpretation” highlighted the instrumental nature of physical contact and the sports aspect of mixed martial arts. It also argued that mixed martial did not include real violence. The “Gladiator interpretation” emphasized realness of violence, pleasure derived from dominating your opponent and emotional reactions triggered by combat. The interpretations of violence and physical contact in mixed martial arts have changed over time within the sport’s subculture and in the media. General trend of sportification seems to be the driving force behind this change.