Kameravalvonnassa käytettävän tekoälyn hyödyntäminen Suomessa

Abstract

Kameravalvonnan pääsääntöisenä tavoitteena on ollut tallentaa tapahtunut yksittäinen teko tai tapahtumasarja. Tehokkuuden sekä käytännöllisyyden takia siitä onkin useassa organisaatiossa muodostunut luontainen osa kokonaisturvallisuutta. Teknologisen kehityksen harppaukset ovat mahdollistaneet tekoälyohjelmistojen hyödyntämisen jopa kuluttajalaitteissa. Tekoälyllä varustettua kameravalvontaa voidaankin hyödyntää erilaisissa käyttötapauksissa usealla eri toimialalla. Kameravalvontaa hyödynnetään Suomessa niin yksityisellä, julkisella kuin viranomaissektorilla. Kameravalvontaan liittyy myös läheisesti tietosuoja sekä henkilötiedot ja niiden käsittely. Henkilötietojen käsittelyä säätelevät lait ovat hajallaan, eikä toimintaa ohjaavia ohjeita tai päätöksiä ole riittävästi saatavilla. Tämä vaikeuttaa toimijoiden lakisääteisesti ja eettisesti oikeiden ratkaisujen valintaa kameravalvonnassa. Tämän pro gradu-tutkielman tavoitteena on tutkia julkisen sektorin toimijan näkökulmasta kameravalvonnan ja tekoälyn luomien mahdollisuuksien suhdetta lainsäädäntöön. Kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto kerättiin kirjallisuuskatsauksen ja asiantuntijahaastatteluiden avulla. Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että kameravalvonnassa käytettävän tekoälyn hyödyntäminen Suomessa perustuu eri toimijoilla eri lakeihin ja mahdollistaa tai rajoittaa ratkaisujen valintaa kameravalvonnassa. Lainsäädäntö edellyttää myös kyberturvallisuuden suhteen konkreettisia toimia rekisterinpitäjältä ja henkilötietojen käsittelijältä. Oikein toteutettuna tekoäly mahdollistaa merkittäviä hyötyjä kameravalvonnassa jo tälläkin hetkellä. Tekoälyn tehokkaampi hyödynnettävyys ja tulevaisuuden innovaatiot kameravalvonnassa vaatisivat regulaation lisäksi selkeitä ohjeita ja valvovan viranomaisen linjauksia. Näiden avulla eri sektorin toimijoiden ratkaisuja voitaisiin ohjata joustavasti, eikä tähän tarvittaisi hitaasti reagoivaa kameravalvontaan keskittynyttä uutta omaa lainsäädäntöä. Tämän tutkimuksen avulla julkisen sektorin toimija saa kattavasti tiedot siitä, mitä pitää ottaa huomioon harkittaessa kameravalvonnassa käytettävän tekoälyohjelmiston kehitystä tai käyttöönottoa.

The main aim of video surveillance has been to record a single happened act or a series of acts. For most parts it has become a natural part of security in many organizations for its efficiency and practicality. The leaps of technological development have enabled the utilization of Artificial Intelligence even in consumer equipment. Video surveillance equipped with Artificial Intelligence can be utilized in different kinds of use cases in different businesses. Video surveillance is utilized in private, public and authority sectors in Finland. Data protection, personal data and the handling of personal data is closely involved with video surveillance. The legislation which regulates the handling of personal data is widely spread and there is not enough guiding or judgments available. This complicates the operators legally and ethically correct choices of solutions in video surveillance. The aim of this Master’s Thesis is to research the legal relationship of possibilities created by Artificial Intelligence and video surveillance from the eyes of a public sector organization. The material of this qualitative research was collected with the help of literature review and interviews from specialists. A conclusion can be drawn from the results of the research, that the utilization of Artificial Intelligence in video surveillance in Finland is based on different legislation with different actors and enables or limits the choice of solutions in video surveillance. The legislation requires also solid actions for cyber security from the controller and the handler of personal data. Correctly implemented Artificial Intelligence can enable significant benefits in video surveillance as we speak. A more effective utilization of Artificial Intelligence and future innovations in video surveillance would require in addition with regulation clear guidelines and policies by the supervising authority. With the help of these, the solutions of different actors could be flexibly guided instead of a new slowly reacting legislation focused solidly on camera surveillance. With the help of this research the public sector actor will get comprehensive information of what is to be taken in consideration when considering the development or implementation of an Artificial Intelligence based software in video surveillance.