Isäksi tulon puhetapoja ja tuen tarpeita 2010-luvun isyyskirjallisuudessa

Abstract

Isyyttä on tutkittu viime vuosikymmeninä useista eri näkökulmista, mutta näyttää siltä, että isille suunnattua kirjallisuutta, kuten oppaita ja tukimateriaaleja on tutkittu valitettavan vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää isyyskirjallisuuden pohjalta mitä ja miten isäksi tulosta puhutaan sekä millaisia asioita tuodaan esille tuen tarpeesta ja sen saamisesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineistona oli kuusi suomalaista 2010-luvulla julkaistua isille suunnattua kirjaa. Aineistoa analysoitiin sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla että diskurssianalyysin keinoin. Tutkimus pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysin tuloksena löysin isyyskirjallisuudesta kaksi puhetapaa, joita käytettiin kuvatessa isyyttä ja valmistautumista isäksi tuloon. Nämä puhetavat nimitin osallisuuspuheeksi ja epävarmuuspuheeksi. Toisen tutkimuskysymykseni tulokset jaoin kahteen kategoriaan: isien tuen puutteeseen ja isien saamaan tukeen. Viime vuosikymmeninä tehtyjen tutkimusten perusteella voidaan päätellä, että 2010-luvulla on menty kohti sitoutunutta ja osallistuvaa isyyttä. Osallisuuspuheesta välittyi isän halu osallistua, kontakti lapseen jo hyvin varhain sekä kokemus isyydestä positiivisena asiana. Epävarmuuspuhe piti puolestaan sisällään pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta isäksi tulosta. Lisäksi tuloksissa korostui isien kaipaama tuki raskauden sekä lapsen ensimmäisen vuoden aikana. Teksteissä isät kaipasivat tukea ja neuvoja erityisesti lapsen perushoitoon. Isyyskirjallisuuden isät peräänkuuluttivat myös tasa-arvoisuutta neuvolassa, sillä yhtä lailla isällä kuin äidillä on edessään kasvu vanhemmaksi.