Heart-Shaped Box : rockyhtye Nirvanaan liittyvät kokemukset romaaneissa About a Boy (Nick Hornby) ja Love Letters to the Dead (Ava Dellaira)

Abstract

Tutkielma keskittyy rockyhtye Nirvanaa koskeviin intermediaalisiin viittauksiin Nick Hornbyn romaanissa About a Boy (1998) ja Ava Dellairan romaanissa Love Letters to the Dead (2014), ja sen tarkoituksena on tulkita, mitä teosten henkilöhahmot kokevat mainittujen viittausten yhteydessä. Kokemusten tarkastelu rajoittuu emootioihin ja affektien itsesäätelyyn. Työ edustaa pääosin affektiivista kirjallisuudentutkimusta, mutta sivuaa myös intermediaalisuuden tutkimusta. Aineiston lähiluvussa hyödynnetään monitieteellisesti Werner Wolfin intermediaalisuusteoriaa; Geneven yliopistossa kehiteltyjä emootiokarttoja GEW ja GEMS; Margarida Baltazarin mallia musiikin kuuntelun avulla toteutuvasta affektien itsesäätelystä; ja Janet Altmanin selvitystä kirjeromaanin konventioista.

Kohdeteoksissa henkilöhahmot kohtelevat Nirvanaa ja yhtyeen keulahahmoa Kurt Cobainia usein synonyymisinä. Hahmot ilmaisevat Cobainia kohtaan ihailua ja rakkautta sekä tuntevat saavansa tältä myötätuntoa. Cobainin itsetuhoisuus ja kuolema herättää hahmoissa surua ja muihin ihmisiin kohdistuvaa myötätuntoa, minkä lisäksi he näkevät tai pelkäävät yhtymäkohtia Cobainin kohtalon ja läheistensä välillä. Cobain ja Nirvana kytkeytyvätkin lujasti sosiaalisiin suhteisiin korreloiden toiseen tutustumisen ja yhteisen ajanvieton aikana ilmenevien emootioiden kuten ihailun, kiinnostuksen ja rakkauden sekä huvittumisen, ilon ja ylpeyden kanssa. Toisaalta viittausten yhteydessä koetaan myös läheisiin liittyvää pelkoa, suuttumusta, pettymystä, kaipuuta, surua ja vihaa sekä katumusta, syyllisyyttä ja itsehalveksuntaa.

Tutkielmassa henkilöhahmojen todetaan harjoittavan kattavasti musiikin kuunteluna toteutuvan affektien itsesäätelyn eri muotoja. Eniten ja eritoten läheisen kuolemaan liittyen havaitaan muistojen kautta toteutuvaa affektiivisen työn strategiaa, jonka kanssa ilmenee kaipuuta ja musiikin herättämää nostalgisuutta. Musiikki tuottaa toistuvasti myös voiman kokemuksen. Itsesäätelyä esiintyy musiikin kuuntelun lisäksi tilanteissa, joissa hahmo kuulee musiikin tajuntansa tuottamana. Välillä itsesäätely ei edistä yksilön olotilaa Nirvanaan liittyvien häiritsevien mielleyhtymien vuoksi, eikä itsesäätelyä havaita tilanteissa, joissa hahmo pyrkii tutustumaan yhtyeen musiikkiin tai kuulee sitä sattumalta. Pari kertaa musiikin kuuleminen yhdistyy tavoitteeseen jättäytyä pois epämieluisasta sosiaalisesta kanssakäymisestä.

Työssä Nirvanan todetaan nivoutuvan kohdeteosten henkilöhahmojen kannalta tärkeisiin kokemuksiin, joita voidaan selittää valitun tapaisten empiiristen teorioiden turvin. Työ myös osoittaa, että kirjallisuuden ja populaarimusiikin välisten suhteiden tarkastelu tarjoaa arvokkaan resurssin affektien tutkimisen kannalta.