Nuorten videopelaamisen määrä ja pelaamisen yhteydet terveyskäyttäytymiseen sekä itsearvioituun terveyteen

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 5-, 7-, ja 9-luokkalaisten videopelaamisen määrää, siihen liittyviä sukupuolten välisiä eroja, luokka-asteiden välisiä eroja sekä pelaamisen määrän yhteyksiä, terveyskäyttäytymiseen, itsearvioituun terveyteen sekä kipuoireisiin ja psyykkisiin oireisiin. Lisäksi tutkittiin sukupuolten välisiä terveyseroja pelaajaluokissa. Pelaajaluokkia olivat vähän pelaavat, kohtalaisesti pelaavat ja paljon pelaavat.

Pelaajaluokkien välisiä terveyseroja selvitettiin Khiin neliö (χ2) –testillä sekä ristiintaulukoinnilla. Aineistona käytettiin WHO-Koululaistutkimuksen (2018) kyselylomakkeella kerättyä dataa. Nuoria oli tutkimuksessa 3146, joista 1562 poikia ja 1584 tyttöjä. Aineiston kuvailemiseen käytettiin prosenttiosuuksia.

Pelaamisen määrä on hyvin yleistä suomalaisten nuorten keskuudessa. Pojat pelasivat enemmän, kuin tytöt (p<,001). Tämän lisäksi luokka-aste vaikutti pelaamisen määrään. Seitsemäsluokkalaiset pelasivat tutkimuksessa eniten ja yhdeksäsluokkalaiset vähiten (p=,023). Koko aineiston tarkastelussa pelaamisen määrällä oli merkitsevä yhteys liikunta-aktiivisuuteen (p=,010) ja yksinäisyyteen (p=,003). Paljon pelaavat olivat liikunnallisesti aktiivisempia ja kokivat vähemmän yksinäisyyttä, kuin kaksi muuta pelaajaluokkaa. Pelaamisen määrällä oli lisäksi yhteys alakuloisuuden tuntemuksiin (p<,001). Vähän pelaavat tunsivat itsensä alakuloisemmiksi, kuin kohtalaisesti ja paljon pelaavat.

Tarkasteltaessa pelaamisen ja terveyskäyttäytymisen yhteyksiä sukupuolittain huomattiin, että poikien ja tyttöjen ryhmissä pelaaminen vaikutti eri tavoin. Vähän pelaavat pojat olivat liikunnallisesti aktiivisempia, kuin paljon pelaavat pojat (p=,022). Paljon pelaavat tytöt liikkuivat puolestaan enemmän, kuin vähän pelaavat tytöt (p=,033). Paljon pelaavat pojat kokivat myös itsensä väsyneemmiksi kouluaamuina, kuin kohtalaisesti ja vähän pelaavat pojat (p=,005). Vähän pelaavat tytöt arvioivat terveytensä hyväksi tai erittäin hyväksi useammin, kuin kohtalaisesti ja paljon pelaavat tytöt (p=,006). Lisäksi paljon pelaavat tytöt kärsivät enemmän vatsakivuista (p=,028) ja selkäkivuista (p=,035), kuin kaksi muuta pelaajaluokkaa. Psyykkisistä oireista paljon pelaavat työt kärsivät enemmän nukahtamisvaikeuksista (p<,001). Paljon pelaavat pojat puolestaan tunsivat itsensä hermostuneimmiksi, kuin kohtalaisesti ja vähän pelaavat pojat (p<,001).

Pelaamisen määrän vaikutukset terveyskäyttäytymiseen olivat ristiriitaisia. Koko aineiston tarkastelussa paljon pelaavat liikkuivat enemmän ja kokivat vähemmän yksinäisyyttä ja alakuloisuutta. Tarkasteltaessa pelaamisen yhteyttä terveyskäyttäytymiseen sukupuolittain huomattiin, että pelaamisen määrä vaikutti kielteisesti liikunta-aktiivisuuteen, koettuun väsymykseen kouluaamuina sekä hermostuneisuuteen pojilla. Tytöillä pelaamisen määrä vaikutti myönteisesti liikunta-aktiivisuuteen, mutta kielteisesti itsearvioituun terveyteen, vatsa- ja selkäkipuihin sekä nukahtamisvaikeuksiin.

The purpose of this study was to examine the amount of video gaming among 5th, 7th, and 9th graders. Another objective was to explore the differences in gaming behavior related to gender and grade. In addition, the correlations between the amount of gaming and health behavior, perceived health, pain symptoms, and mental health symptoms were examined. Differences between genders were also examined between player groups. The player groups examined were: plays a little, plays average amount, and plays a lot.

The differences between the groups were examined with Chi Square (χ2) test and Cross tabulation. The data was collected with a questionnaire in 2018 as a part of Health Behavior in School-aged Children Study and consisted 3146 participants, of which 1562 were boys and 1584 girls. Percentages were used to describe the results.

Video gaming is popular among Finnish adolescents. Boys played more, than girls (p<,001). In addition, grade influenced the amount of video gaming. Seventh graders played the most and ninth graders the least (p=,023). When examining all participants, the amount of video gaming had a significant correlation with physical activity (p=,010) and loneliness (p=,003). The group of adolescents who played the most was physically most active and experienced less loneliness than the two other player groups. The amount of gaming also correlated with dejection (p<,001). The group, which played the least experienced more dejection than the two other player groups.

When examining the correlations between the amount of gaming and health behavior between sexes, the results were different. The boys who played the least were physically most active (p=,022). However, the girls who played the most were physically more active than the other two player groups among girls (p=,033). In addition, the boys who played the most felt more tired in the school mornings than the other two player groups among boys (p=,005). The girls who played the least evaluated their health higher than the two other player groups among girls (p=,006). Moreover, the girls who played the most experienced more stomachache (p=,028) and back pain (p=,035). The girls who played the most also experienced more difficulties in falling asleep (p<,001). The boys who played the most experienced more nervousness than the other two player groups (p<,001).

The correlations between the amount of gaming and health behavior were contradictory. When examining all participants, the group which played the most was physically most active and experienced less loneliness and dejection. However, when examining the health behavior in groups divided by sex, the effect of gaming was negative on physical activity, perceived tiredness in school mornings and nervousness among boys. In girls, the amount of gaming had a positive effect on physical activity but a negative effect on perceived health, stomachache, back pain, and on difficulties in falling asleep.