Tutkin työssäni rikoksenuusijoiden henkilökohtaista kerrontaa: mitä, miten ja miksi rikoksenuusijat kertovat vanginurastaan ja itsestään vankeina, rikollisina ja ihmisinä. Tutkimusaineistoni koostuu 22 rikoksenuusijan teemahaastattelusta, jotka olen tehnyt neljässä eri vankilassa Suomessa vuonna 1998. Tutkimukseni keskeisen käsitteistön ja teoriapohjan muodostavat henkilökohtainen kerronta, identiteetti henkilökohtaisessa kerronnassa, uradiskurssi sekä kolmenlaiset minädiskurssit: minä vankina minä rikollisena ja minä ihmisenä. Uradiskurssin lähtökohtana on ajatus vanginurasta, jota ryhdyn informanttieni kanssa pohtimaan: ovatko he mielestään urautuneita vankeja vai eivät. Minä vankina -diskurssi kytkeytyy informantin kokemuksiin itsestään vankina, minä rikollisena -diskurssi taas heidän näkemyksiinsä itsestään rikollisina. Minä ihmisenä -diskurssi kattaa informanttieni muun elämän, johon ei liity vankilassaoloa tai rikollisuutta. Kaikki kolme minädiskurssia hahmottavat osaltaan ajatusta urautumisesta. Ura- ja minädiskursseista haastattelutilanteissa rakentuvia kertomuksia nimitän urakertomuksiksi. Urakertomuksissa voidaan havaita piirteitä elämänkertomuksesta, identiteettikertomuksesta, kokemuskertomuksesta sekä avainkertomuksesta. Otan tutkimuksessani tarkempaan lähilukuun kuuden informantin haastattelukerronnat: aluksi esittelen kertojat ja haastattelutilanteet sekä kerronnasta eri tavoin kohoavat minädiskurssit. Lopulta hahmottelen kullekin kertojalle omanlaisensa urakertomuksen. Urakertomukset sisältävät henkilökohtaisen kerronnan tapaan sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä piirteitä. Koska tutkimusaineistoni sisältää arkaluonteista tietoa, paneudun työssäni myös tutkimusetiikkaan, arkaluonteisen tiedon olemukseen, käsittelyyn, esittämiseen ja säilyttämiseen. ...

henkilökohtainen kerronta arkaluonteinen tieto tutkimusetiikka identiteetti diskurssi kertomukset vankilat vangit kokemukset rikoksentekijät vankeus vankeinhoito rikolliset kokemuskerronta informantit