”Arvoisa rouva puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunnan resepti on lopulta aika yksinkertainen.” : ekomodernismin valtadiskurssi eduskunnan täysistunnon yhteisessä ajankohtaiskeskustelussa ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä maailmanlaajuisesta lajien sukupuuttoaallosta

Abstract

Ilmastonmuutos on 2020-lukua lähestyttäessä noussut julkiseen keskusteluun entistä vahvemmin. Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa maalailtiin jo kuvia ilmastovaaleista. Vaikkei ilmastonmuutosta voi pitää vaalien ehdottomana kärkiteemana, nostivat vaalit ilmastonmuutoksen työllisyyden, yrittäjyyden sekä eriarvoisuuden kanssa samalla viivalle suurien vaaliteemojen joukkoon. (Vadén & Tiihonen 2019) Noususta kertoo myös Suomen suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, (MediaAuditFinland 2019) päätös palkata lehdelle ilmastokirjeenvaihtaja (Kähkönen 2018), sekä tässä tutkielmassa aineistona käytetty eduskunnan ajankohtaiskeskustelu ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä maailmanlaajuisesta lajien sukupuuttoaallosta (Eduskunta 2019 PTK 142 2018 vp. KA 8/2018 vp). Se että ilmastonmuutoksesta puhutaan, ei kuitenkaan vielä kerro siitä, miten teemasta puhutaan ja mitä puheella tavoitellaan. Ilmastopolitiikkaa on suomalaisessa politiikassa esimerkiksi tarkoituksellisesti yhtenäistetty niin, että sen taloudellinen mittaaminen helpottuisi. 1990- luvulta tähän päivään siirryttäessä markkinatalouteen liittyvät käsitteet ovat vakiinnuttaneet paikkansa ympäristöpolitiikassa. (Pietilä 2019, 67-72) Esimerkit kertovat ekomodernistisen diskurssin jalkautumisesta ilmastonmuutoskeskusteluun. Ekomodernismista puhuttaessa tarkoitetaan uskoa talouden ja teknologian voimaan ratkaista ilmastonmuutos tai muu ympäristökriisi. Taustalla on utopia siitä, ettei modernismin projektia tarvitsekaan hyllyttää, kuten yhteiskuntatieteissä on 1960-luvulta painotettu, vaan modernisaation ongelmat voidaan ratkaista uudentyyppisellä modernisaatiolla, jossa myös ympäristö huomioidaan. (Massa 2009, 10-11 & 30-35) Vaikka ekomodernismi on ollut suomalaisessa politiikassa näkyvissä jo 1990-luvulta asti (Pietilä 2019, 67-68), on se noussut laajempaan tietoisuuteen vasta viime aikoina, mistä kertoo omalta osaltaan esimerkiksi Suomen Ekomodernistit ry:n perustaminen 2015, ensimmäisenä ekomodernistisena järjestönä maailmassa. (Korhonen 2016) Tämän takia, sekä ilmastonmuutoskeskustelun noustua aiempaa paremmin politiikan näyttämölle, voidaan ekomodernismin tarkastelua pitää hyvinkin ajankohtaisena aiheena. Koska ekomodernismin olemassaolo suomalaisessa politiikassa on jo aiemmassa tutkimuksessa tuotu esiin, tässä tutkielmassa ei selvitetä, onko ekomodernismin diskurssi olemassa, vaan onko diskurssi noussut valta-asemaan ilmastonmuutoksesta keskustellessa. Tällaiseen johtavaan asemaan noussut diskurssi, valtadiskurssi, on kerännyt muita diskursseja vahvemman tuen taakseen ja täten saavuttanut vahvan, jopa kyseenalaistamattomalta vaikuttavan aseman keskustelussa. Kyseenalaistamattomuuden saavuttanut diskurssi pakottaa koko aihetta käsittelevän keskustelun käyttämään valtadiskurssin rakentamaa kehystä, jotta yksilö pystyisi ylipäätään osallistumaan keskusteluun legitimoidusti. Lopulta alkaessaan muuttua itsestään selväksi diskurssin luonne diskurssina, eikä siis ainoana tapana käydä keskustelua, alkaa hämärtyä. Tämän seurauksena kaikki keskusteluun osallistuvat yksilöt alkavat vahvistamaan valtadiskurssin asemaa entisestään omilla puheenvuoroillaan. (Tirkkonen 2000, 12-16). Tämä tutkimuksen pyrkimys tuoda esille ilmastonmuutoskeskustelun ekomodernistisen valtadiskurssin suomalaisessa politiikassa tapahtuu analysoimalla diskurssianalyysin keinoin eduskunnan täysistunnon yhteisestä ajankohtaiskeskustelua ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä maailmanlaajuisesta lajien sukupuuttoaallosta (Eduskunta 2019). Aineistona toimiva ajankohtaiskeskustelu antaa hyvän katsauksen ilmastonmuutoskeskusteluun suomalaisessa politiikassa selvän hallituksen ja opposition välisen rajan puuttumisen takia, sekä kaikkien eduskunnassa toimivien puolueiden osallistumisen kautta. Tämä tutkielma pyrkii tekemään ilmastonmuutoskeskustelun valtadiskurssia näkyvämmäksi ja edistämään monipuolisempaa ympäristöpoliittista keskustelua Suomessa, sekä osaltaan täydentämään aikaisempaa tutkimusta aiheesta. Tutkimus koostuu viidestä pääluvusta. Johdantoluvussa lukijalle esitellään laajempaa keskustelua aiheesta, ja luodaan yleiskatsaus teemaan. Toisessa luvussa käydään läpi aiempaa tutkimusta aiheesta, tutkielman tutkimuskysymystä, metodologiaa sekä aineistoa. Luvussa 3. esitellään ekomodernismin historiaa, ja siihen kannustavaa diskurssia sekä ekomodernismin katkosta ennakoivaa vastadiskurssia. Luvussa 4. keskitytään aineiston analyysiin ja käydään läpi ilmastonmuutos- sekä lajien sukupuuttoaalto -keskustelujen diskursiivisia koalitioita. Viidennessä luvussa vedetään yhteen analyysissä esiin tulleita tuloksia ja pohditaan lisätutkimuksen tarvetta.