Apocalypse and temptation in Walter M. Miller's A Canticle for Leibowitz (1959)

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on osoittaa, miten ihmiskunta päätyy toiseen maailmanloppuun lankeamalla kolmeen kiusaukseen Walter M. Millerin romaanissa Viimeinen kiitoshymni (A Canticle for Leibowitz, 1959). Millerin tieteiskirjallisuuden klassikkoromaani on ns. vaihtoehtohistoria, jonka lähtökohtana on ajatus, että Kylmän sodan seurauksena maapallo tuhoutui laajalti ydinsotaiskuissa. Romaanissa ydintuhosta niukasti selvinnyt ihmiskunta ajautuu tieteen kehityksen alkuvaiheisiin ja kulkeutuu uuden keskiajan ja renessanssin kautta huipputeknologiseen avaruusaikaan vain päätyäkseen uudestaan ydinsodan partaalle. Romaanin temaattisena taustana on apokalyptinen mytologia ja syklinen ajankäsitys ja se nojaa pitkälti raamatulliseen rakenteeseen siten, että se etenee viitteellisestä luomiskertomuksesta Johanneksen ilmestykseen ja Apokalypsiin. Tässä tutkielmassa romaania tarkastellaan kahdella tavalla. Kuvakieltä, sanomaa ja rakennetta heijastetaan apokalyptiseen mytologiaan sekä lineaariseen ja sykliseen ajankäsitykseen. Lisäksi romaania analysoidaan tarkemmin Raamatun otteen kautta, joka on Kristuksen kolme kiusausta (Matt. 4:1-11). Tässä Raamatun otteessa Jeesus paastoaa 40 päivää ja yötä erämaassa, jonka jälkeen paholainen esittää hänelle kolme kiusausta. Nämä kiusaukset koskevat fyysistä, psyykkistä ja henkistä kestävyyttä. Tämä tutkielma väittää, että näissä kiusauksissa piilee syy ihmisen kyvyttömyyteen oppia virheistään. Tutkielman hypoteesi on, että Millerin Viimeisessä kiitoshymnissä ihmiskunta lankeaa yksi toisensa jälkeen jokaiseen kolmesta kiusauksesta ja aiheuttaa siten toisen maailmanlopun. Romaania analysoidaan kronologisessa järjestyksessä siten, että fyysistä kiusausta tarkastellaan kirjan ensimmäisessä osassa Fiat Homo (Let there be man), psyykkistä kiusausta kirjan toisessa osassa Fiat Lux (Let there be light) ja henkistä kiusausta kolmannessa osassa Fiat Voluntas Tua (Thy will be done). Tutkielman johtopäätös on, että apokalyptinen sykli toistuu, koska ihmiskunta lankeaa kolmeen kiusaukseen eikä hyväksy Jumalaa ihmistä korkeampana tietoisuutena. Romaanissa yhteiskunta kehittyy teknologisesti, mutta ei henkisesti yhtä aikaa eikä kykene estämään toista maailmanloppua, koska ei pysty hallitsemaan haluaan käyttää ydinaseitaan. Oletettavasti Millerin mielestä tieteen kehitys ja uskonto eivät ole täysin antiteettisiä, vaan tarvitsevat toinen toistaan oikeassa suhteessa tukeakseen ihmiskunnan kestävää kehitystä maailmassa, jossa ydinaseet ovat pysyvä poliittinen vaaratekijä.