Elinikäisen vapaa-ajan liikunnan yhteys syöpäriskiin

Abstract

Liikunnalla tiedetään olevan positiivisia vaikutuksia väestön terveydelle. Monet tutkimukset ovat osoittaneet liikunnan vähentävän syövän sairastumisriskiä. Vahvaa tieteellistä näyttöä on liikunnan ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta rinta-, paksusuoli- ja kohdunrunkosyöpien riskiin. Vain harvoissa tutkimuksissa on kuitenkin selvitetty, kuinka elinikäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä syöpäriskiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia miten elinikäinen vapaa-ajan liikunta on yhteydessä syöpäriskiin. Tutkimusaineistona käytettiin Kainuun elintavat ja terveystutkimuksen aineistoa, joka on käynnistetty UKK-instituutissa vuonna 1980. Aineisto koostuu vuosina 1961–60 syntyneiden kyselytutkimuksen tiedoista, joille lähetettiin ensimmäinen postikysely vuonna 1980 (n=5259). Tutkimushenkilöiden elintapoja sekä terveydentilaa on seurattu seurantakyselyin vuosina 1981 (n=4602), 1985 (n=4333), 1990 (n=4267) ja 2002 (n=2920). Tutkimushenkilöi-den syöpätiedot haettiin Suomen Syöpärekisteristä. Tutkimuskohorttia seurattiin vuoden 2017 loppuun saakka. Elinikäisen vapaa-ajan liikunnan vaikutusta syöpäriskiin analysoitiin Coxin regressiomallia aikariippuvia kovariaatteja käyttäen. Eniten vapaa-ajalla liikkuvilla havaittiin olevan 27 % pienentynyt riski sairastua syöpään verrattuna vähiten liikkuviin. Kun otettiin huomioon sekoittavat tekijät, laski suojaava vaikutus 15 prosenttiin (HR: 0,85, 95% CI: 0,70–1,03). Vapaa-ajalla paljon liikkuvilla oli pienempi riski sairastua hengitysteiden syöpiin (HR: 0,12, 95% CI: 0,05–0,39), eturauhassyöpään (HR: 0,55 , 95% CI: 0,35–0,87) ja naisten rintasyöpään, joka on diagnosoitu 60 ikävuoden jälkeen (HR: 0,45, 95% CI: 0,22–0,92). Mallin adjustoimisen jälkeen vapaa-ajan liikunnan suojavaikutus oli havaittavissa enää vain hengityselinten syövissä (HR: 0,23, 95% CI: 0,08–0,65). Painoindeksin ja vapaa-ajan liikunnan yhdysvaikutus havaittiin vähentävän naisten sukupuolielinten syöpäriskiä ja naisten rintasyöpäriskiä, joka oli diagnosoitu 60 ikävuoden jälkeen. Nämä yhteydet olivat tilastollisesti merkitseviä sekoittavien tekijöiden huomion ottamisen jälkeenkin. Suurempi vapaa-ajan liikunnan määrä vähentää syöpäriskiä, etenkin hengityselinten syöpäriskiä. Painoindeksin ja vapaa-ajan liikunnan yhdysvaikutus on yhteydessä naisten sukupuolielinten syöpäriskiin sekä rintasyöpäriskiin, joka on diagnosoitu 60 ikävuoden jälkeen.

Physical activity is known to have a positive effect on the population health. Many studies have shown that physical activity reduces the risk of cancer. There are strong evidence of the preventive effect of physical activity on the risk of breast, colon and endometrial cancers. However, only a few studies have explored how lifelong physical activity affects cancer risk. The aim of this study is to assess the effect of lifelong exposure and changes in leisure-time physical activity (LTPA) with respect to the risk of any primary cancer. The study material is based on a systematic representative sample from the Kainuu Study of living Habits and Health (KETTU-study) which began in 1980. A self-administered questionnaire included questions about health behavior, living habits and socioeconomic background factors. In 1980 surveys were send to 6787 northeastern Finns between ages 19 and 63. There were 5259 respondents to the surveys baseline questionnaires. Follow-up questionnaires were sent in 1981 (n=4 602), 1985 (n=4 333), 1996 (n=4 267) and 2001 (n=2 920). The study cohort was followed until the end of 2017. Cancer cases were identified from the Finnish Cancer Registry and mortality data was obtained from Statistics Finland. The Cox proportional-hazards regression model for time-dependent covariates was used to estimate how lifelong physical activity is associated with cancer. After comparing higher level of LTPA to lower level of LTPA the impact of physical activity showed 27 % reduced risk for overall cancer. The respective adjusted HR indicated a 15 % reduction (HR: 0.85, 95 % CI: 0.70-1.03). Higher level of leisure-time physical activity was associated with a lower risk for respiratory organs cancer (low PA vs high PA, HR: 0.12, 95 % CI: 0.05-0.39), prostate (low PA vs high PA, HR: 0.55, 95 % CI: 0.35-0.87) and female breast cancer diagnosed post-age-60 (low PA vs middle PA, HR: 0.45, 95 % CI: 0.22-0.92). After adjusting the model the protective effect of LTPA was statistically significant only for respiratory organs cancer (HR: 0.23, 95 % CI: 0.08-0.65). Interaction between BMI and LTPA was found to reduce the risk for female genital organs cancer and female breast cancer diagnosed post-age-60. These associations were statistically significant after the adjustment. Higher leisure-time physical activity reduces the risk of some cancer types especially for respiratory organs cancer. Interaction between BMI and leisure-time physical activity is association with female cancer risk; female genital organs cancer and breast cancer diagnosed after age 60.