Vanha talo koettuna ja elettynä : kotitalo asukkaiden kertomuksissa

Abstract

Tutkielman aiheena on paikan kokemuksen ja elävän asumisen näkökulma vanhaan suomalaiseen rakennusperintöön. Työssä ilmenee, mitä vanhalla talolla tarkoitetaan ja mitä merkityksiä ja arvoja siihen liitetään. Vanhoja asuinrakennuksia käsitellään osana kulttuuriympäristön ja arkkitehtuurin kokemusta sekä kertomassa asukkaiden suhteesta aikaan ja paikkaan. Rakennusperintöä tarkastellaan osana inhimillistä historiaa. Tämä muovaa todellisuutta, johon suhteutamme itsemme ja käsityksemme asumiseen, elämään ja identiteettiin liittyvissä teemoissa. Asuintalojen näkökulmaan syvennytään asukkaiden kertomusten kautta. Aineistona käytetyt asukkaiden kertomukset omista kokemuksistaan vanhoissa taloissa kuvaavat inhimillisestä näkökulmasta talojen merkityksiä. Kertomuksista on nostettu esiin kotitalojen ja asukkaiden omia paikkasuhteen kuvauksia. Paikkojen sisältämä tulkinnallinen informaatio menneisyydestä ja historiasta punoutuu osaksi asukkaiden paikkakokemuksia ja asumisen kautta tapahtuvaa elettyä ympäristöä. Asukkaat kuvailevat suhdettaan taloihin liittämällä ajallisuuden teemoihin henkilöhistoriaan ja elämäkerralliseen kertomukseen kuuluvia muistoja, jotka rinnastuvat vanhojen asuinrakennusten kulttuuriseen perimätietoon. Kertomuksissa korostuu paikkojen merkitys omakuvan rakentamisessa ja perinteisten asumisen muotojen tuoma yhteisöllisyyden kokemus osana suurempaa ajallista jatkumoa. Tutkielman pääpaino asukkaiden kertomuksissa nostaa esiin tämän hetken näkökulman perinteisiin asuintapoihin. Asutun rakennusperinnön arvo muodostuu kokemuksen ja elävän asumisen yhteydestä. Talon ainutlaatuinen henki syntyy asukkaan vuorovaikutuksellisesta suhteesta siihen.