Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata kuntien hyvinvointityön tavoitteita, toimenpiteitä, resursseja ja mittareita. Erityisesti niitä tarkastellaan turvallisuuden ja osallisuuden teemojen näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu 42 kunnan vuosien 2017–2020 laajoista hyvinvointikertomuksista. Analyysimenetelmänä on käytetty laadullista aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Turvallisuus ja osallisuus näyttäytyivät kuntien hyvinvointikertomuksissa ajankohtaisina, tärkeinä ja moniulotteisina ilmiöinä. Tuloksissa nousi esiin muun muassa ikääntyneiden turvallisen kotona asumisen tukeminen, kunnan ympäristövaikutusten huomioiminen ja lähisuhdeväkivallan sekä päihteiden käytön tunnistaminen ja ennaltaehkäiseminen osana turvallisuuden edistämistä. Osallisuuden edistämisessä korostui syrjäytymisen ja yksinäisyyden ehkäisy ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien kuntalaisten osallisuuden edistäminen. Aineistosta oli havaittavissa kuntalaisten osallisuuden toteutuminen eri tasoilla. Toisissa ta
voitteissa kuntalaiset olivat kohteena ja toisissa itse toimijoina.
Kuntien asettamat tavoitteet olivat sisällöltään tärkeitä, mutta niiden laadussa on kehittämistä. Tavoitteita ei ollut määritelty riittävän tarkasti ja selkeästi. Niistä puuttui usein muun muassa kohderyhmän määrittely, ne eivät olleet aikaan sidottuja eivätkä mitattavassa muodossa esitettyjä. Toimenpiteissä oli tarkennettu sitä, miten asetettuihin tavoitteisiin pyritään. Toimenpiteet olivat vaihtelevia, osa oli hyvin konkreettisia ja osa yleisemmällä tasolla olevia. Toimenpiteissä oli huomioitu väestön terveyserojen kaventaminen. Palveluita ja tukitoimia oli tarkoitus kohdistaa erityisesti tukea tarvitseville ja ennaltaehkäisevään toimintaan pyrittiin panostamaan.
Hyvinvointikertomusten resursseissa korostui yhteistyö ja poikkihallinnollisuus. Yhdelle tavoitteelle ja toimenpiteelle oli yleensä nimetty useita eri resursseja ja vastuutahoja. Yhteistyötä oli tarkoitus tehdä niin kunnan sisällä eri palvelualueiden kesken kuin myös kunnan ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Hyvinvointikertomuksissa arviointia suunniteltiin tehtävän sekä laadullisesti että määrällisesti. Arviointia oli suunniteltu tehtävän seuraamalla toimenpiteiden toteutumista. Saavutettavuutta oli tarkoitus arvioida seuraamalla toimenpiteiden ja niillä tavoitettujen ihmisten lukumääriä. Tarkoituksena oli myös tehdä tarkempaa laadullista tarkastelua laatimalla erilaisia raportteja ja kuvauksia. Lisäksi arviointimittareina oli mainittu valmiita mittareita, tilastoja ja kyselyjä. Arvioinnista puuttui toimenpiteiden vaikutusten arviointi.
Hyvinvointikertomusten laadullinen tarkastelu on tärkeää, jotta tulevaisuudessa niitä voidaan kehittää vielä laadukkaammiksi ja yhteneväisemmiksi. Kuntien hyvinvointikertomustyötä kehittämällä voidaan entistä paremmin tunnistaa paikallisia terveyshaasteita ja puuttua niihin.
...
