Seerumin hormonipitoisuuksien akuutit vasteet ja palautuminen kolmessa erityyppisessä voimakuormituksessa eri voimaharjoitustaustaisilla miehillä

Abstract

Endokriinijärjestelmä on keskeisessä roolissa voimaharjoittelussa ja voimaominaisuuksien kehittymisessä. Voimaharjoitusmuuttujien valinta vaikuttaa harjoituksen kuormittavuuteen, hormonivasteiden suuruuteen ja pitoisuuksien palautumiseen sekä voima-adaptaatioiden syntymiseen. Voimakuormituksessa seerumin testosteroni-, kasvuhormoni- ja kortisolipitoisuudet tyypillisesti nousevat akuutisti, kuten myös veren laktaattipitoisuus, jolla arvioidaan mm. aineenvaihdunnallista kuormittuneisuutta. Hypertrofiatyyppinen kuormitus saa tyypillisesti aikaan suurimmat hormonivasteet verrattuna muihin voimakuormitusmenetelmiin.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko voimaharjoittelutaustalla vaikutusta akuutteihin seerumin hormoni-, kreatiinikinaasi- ja laktaattivasteisiin sekä niiden palautumiseen kolmen erityyppisen voimakuormituksen seurauksena. Tutkimuksen mieskoehenkilöt (n=23) erosivat voimaharjoittelutaustaltaan. Nopeusvoima-ryhmän (NVR) koehenkilöillä (n=8) oli vähintään 3-4 vuotta harjoittelutaustaa nopeusvoimaharjoittelusta. Hypertrofiaryhmän (HYR) koehenkilöillä (n=8) oli lihasmassan kasvattamiseen tähtäävää kuntosaliharjoittelutaustaa vähintään 3-4 vuoden ajalta. Kolmannen ryhmän koehenkilöillä (EVR, n=7) ei ollut säännöllistä voimaharjoittelutaustaa. Kaikki koehenkilöryhmät suorittivat kolme erityyppistä voimakuormitusta takakyykkynä Smith-laitteessa: nopeusvoima-, maksimivoima- ja hypertrofiakuormitukset. Laskimoverinäytteet otettiin akuuttien vasteiden ja hormonipitoisuuksien palautumisen selvittämiseksi ennen kuormitusta, kuormituksen puolessa välissä, välittömästi kuormituksen päätyttyä sekä 24 ja 48 tuntia kuormituksen päättymisestä. Verinäytteet otettiin seerumin testosteronin, kasvuhormonin, kortisolin ja kreatiinikinaasin sekä laktaatin analysoimiseksi.

Hormonivasteet ja laktaattipitoisuuden nousu oli suurinta hypertrofiakuormituksessa verrattuna kahteen muuhun kuormitukseen. Testosteronipitoisuuden nousu oli tilastollisesti merkitsevää (p<0,05) kaikilla koehenkilöryhmillä, mutta ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Testosteronipitoisuus oli EV-ryhmällä lähtötasoa merkitsevästi (p<0,05) alempana 48 tuntia kuormituksen päättymisestä. Kasvuhormonipitoisuus nousi kaikilla koehenkilöryhmillä merkitsevästi (p<0,05) lähtötilanteeseen verrattuna ja HY-ryhmällä pitoisuus oli merkitsevästi (p<0,01) EV-ryhmän pitoisuutta korkeammalla. Kaikilla koehenkilöryhmillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä (p<0,05) kortisolipitoisuuden nousu. Laktaattipitoisuuden nousussa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Kreatiinikinaasipitoisuus nousi NV-ryhmällä korkeimmaksi nopeusvoimakuormituksessa ja HYryhmällä maksimivoimakuormituksessa. Tutkimus osoittaa, että voimaharjoittelutausta vaikuttaa akuutteihin hormonivasteisiin. Palautuminen raskaasta voimakuormituksesta näyttäisi vievän kauemman niillä koehenkilöillä, joilla säännöllistä voimaharjoittelutaustaa ei ole. Hypertrofiatyyppinen voimakuormitus nostaa hormonipitoisuuksia enemmän verrattuna muihin voimakuormitustyyppeihin. Nämä tekijät on huomioitava voimaharjoitusohjelmaa laadittaessa.