Lapsen varhaiskasvatussuunnitelman laadinta ja merkitys pedagogisessa tiimityössä

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien käsityksiä lasten varhaiskasvatussuunnitelmien (vasu) laadinnan toteutumisesta ja lapsen vasun merkityksestä pedagogisessa tiimityössä. Tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia vahvuuksia ja haasteita on varhaiskasvatuslain mukaisesti toteutetussa lasten vasujen laadintaprosessissa. Lisäksi selvitettiin, millainen merkitys lapsen vasulla on pedagogiikassa varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien mielestä. Tutkimus pohjautui laadulliseen lähestymistapaan ja sen kontekstina oli varhaiskasvatuslaki, jossa määritetään lasten varhaiskasvatussuunnitelmien laadinta varhaiskasvatuksen opettajan vastuulle. Tutkimuksen kohdejoukoksi valikoituivat varhaiskasvatuksen opettajat ja lastenhoitajat (n=10). Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla (n=6), jotka toteutettiin yksilö – ja ryhmähaastatteluina. Tuloksissa ilmenee, että lasten vasujen laadintaan liittyy vahvuuksia ja haasteita, joilla on merkitystä kasvattajien työssä jaksamiseen ja lasten edun toteutumiseen. Tutkimusaineiston perusteella lapsen varhaiskasvatussuunnitelman merkitys hahmottuu varhaiskasvatuksen opettajille ja lastenhoitajille ristiriitaisena. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma koetaan osittain hyödyllisenä, mutta samaan aikaan sen pedagogisessa soveltamisessa on rajoituksia. Riittämättömät mahdollisuudet toteuttaa pedagogista suunnittelua ja toimintaa lasten vasujen pohjalta vähentävät varhaiskasvatussuunnitelman koettua merkitystä työssä. Lapsen yksilöllisyyden huomioiminen on tärkeää varhaiskasvatuksen pedagogiikassa, joten kasvattajatiimien vasutyötä tulee kehittää.