“Eihän ne ihmisiä kummempia oo” : etnografinen tutkimus kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina

Abstract

This ethnographic study in the field of liberal adult education examined the social capital produced by community theater projects at the Järvilakeus Adult Education Center , focusing on the factors that strengthened social capital and its effects. The study focused on three community theater projects, including performances that moved people from one municipality to another, and a local movie. The data consists of interviews, surveys, research diary, documents and recordings. The model of cultural circles developed by Juhila was used as a method to analyze the data. Four layers of discourses were found in the data: welfare-related and instrumental resources, factors that promoted the creation of social capital (networks and trust), and binding and bridging social capital. The strengthening of social capital provided both expressive, welfare-related resources and instrumental, utility-related resources. Communication, good spirit and originality of the community theater projects promoted the creation of social capital. In addition, the central network position of the director of theatrical performances and the adult education center had a positive impact on the creation of social capital. The study gave evidence that an adult education center can simultaneously promote binding and bridging social capital, a combination which has been indicated to be effective from the perspective of development. The results can be utilized for developing course activities of the adult education center. It is particularly important to invest in bridging social capital. The community theater projects indicated that the flexible model of action of the adult education center offers many opportunities for bringing together different people and different actors to work together on common activities. In order to benefit from the potential of adult education centers for impacting society in this way, sufficient resources should be directed towards planning, recruitment of new students and development of cooperation between different actors.

Vapaan sivistystyön kentälle sijoittuva etnografinen tutkimus tarkastelee, millaista sosiaalista pääomaa Järvilakeuden kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeet tuottivat, mitkä tekijät edistivät sosiaalisen pääoman vahvistumista sekä millaisia vaikutuksia sen vahvistumisella oli. Tutkimuskohteena on kolme yhteisöteatterihanketta, joissa toteutettiin yhteisöllisiä, ihmisiä kunnista toiseen liikuttaneita teatteriesityksiä sekä paikalliselokuva. Tutkimusaineisto koostuu haastattelu- ja kyselyaineistoista, tutkimuspäiväkirjoista, kirjallisista aineistoista sekä taltioinneista. Metodina on käytetty Juhilan kulttuurin jatkuvasti rakentuvat kehät -mallia. Aineistosta löytyi neljä kerrostumaa: ekspressiiviset ja instrumentaaliset resurssit, sosiaalisen pääoman (verkostojen ja luottamuksen) syntymistä edistäneet tekijät sekä sitova ja silloittava sosiaalinen pääoma. Sosiaalisen pääoman vahvistuminen tuotti sekä ekspressiivisiä, hyvinvointiin liittyviä resursseja että instrumentaalisia, hyötyyn liittyviä resursseja. Sosiaalisen pääoman syntymistä edisti yhteisöteatterihankkeiden uutuus ja omaperäisyys, hyvä henki sekä viestintä ja kommunikaatio. Myös opisto-organisaation ja näytelmien ohjaajan keskeisellä verkostoasemalla oli sosiaalista pääomaa edistävä vaikutus. Tutkimus osoitti, että opisto voi edistää yhtä aikaa sekä sitovaa että silloittavaa sosiaalista pääomaa, joiden yhdistelmä on todettu tehokkaaksi kehittämisen kannalta. Tuloksia voidaan hyödyntää kansalaisopiston kurssitoiminnan kehittämisessä. Etenkin silloittavan sosiaalisen pääoman edistämiseen tulisi panostaa. Yhteisöteatterihankkeet osoittivat, että kansalaisopiston joustava toimintamalli tarjoaa monia mahdollisuuksia erilaisten ihmisten ja eri toimijoiden yhteen saattamiseen yhteisen tekemisen merkeissä. Jotta kansalaisopistojen mahdollisuudet tämänkaltaiseen yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen voitaisiin hyödyntää, resursseja tulisi suunnata riittävästi suunnitteluun, hakevaan toimintaan ja yhteistyön kehittämiseen eri toimijoiden kesken.