“This is not immigration. This is invasion” : the representation of Islam and Muslims in the speeches of Gerard Batten

Abstract

Oikeistopopulistinen politiikka on ollut viime vuosina selvässä nousussa ympäri maailmaa, mikä on tarkoittanut huomattavaa muutosta myös poliittisessa kielenkäytössä. Niin mediassa, kuin vaalikampanjoinnissa ja parlamentti-istunnoissakin, on ollut mahdollista havaita äärinationalistisen, rasistisen ja diskriminoivan retoriikan uudelleentuleminen, jollaista tuskin on länsimaissa nähty sitten toisen maailmansodan.

Tutkimalla Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (UKIP) puheenjohtajan ja ex-europarlamentaarikko Gerard Battenin Euroopan parlamentin täysistunnoissa vuosina 2014-2019 pitämiä puheita koskien islamia ja muslimeja tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten merkityksiä konstruoidaan diskriminoivassa ja rasistisessa poliittisessa kielenkäytössä. Tutkimus pyrkii osaltaan myös kuvaamaan sitä, miten tuonkaltaiset diskurssit voivat kyetä levittämään ja toisintamaan rasismia yhteiskunnallisella tasolla. Hyödyntämällä diskurssihistoriallista lähestymistapaa kriittiseen diskurssianalyysiin, kulttuurista rasismiteoriaa, parlamentti-istuntojen diskurssitutkimusta sekä Toulminin argumentaation analyysimallia tämä tutkimus perehtyi siihen, kuinka Batten kuvaa islamia ja muslimeja puheissaan, sekä siihen miten hän argumentoi näiden kuvausten puolesta.

Tutkimuksessa selvisi, että Battenin diskurssissa islam edustaa vaarallista toiseutta, joka uhkaa Euroopan turvallisuutta ja homogeenisenä esitettyä eurooppalaista kristillisiin perinteisiin nojaavaa kulttuuria. Hän hyödyntää useita oikeistopopulismille tyypillisiä argumentaatiostrategioita luodakseen retoriikkaa, jossa muun muassa kristinuskon ja islamin vastakkainasettelu vertautuu sotaan, Koraanin lukeminen aiheuttaa terrorismia ja muslimit esittäytyvät piilorasistisesti kauttaaltaan epäluotettavina muukalaisina. Kaiken kaikkiaan tällaisen rasistisen ja muslimeja vahingoittavan kielenkäytön voidaan nähdä olevan erityisen ongelmallista juuri transnationaalisessa parlamenttikontekstissa kahdesta syystä; ensinnäkin, sieltä sen on median ansiosta mahdollista levitä mittaamattoman laajalle ja siten toisintaa rasismia ympäröivässä yhteiskunnassa. Toiseksi, EU-parlamenttikontekstissa tällainen kielenkäyttö kykenee myös vaikuttamaan suoraan ihmiselämiä sääteleviin Euroopan laajuisiin lakeihin ja asetuksiin.