dc.description.abstract | Aivoverenkiertohäiriöön sairastuu vuosittain noin 25 000 henkilöä Suomessa, ja heistä neljäsosa on työikäisiä. Aivoverenkiertohäiriö on kolmanneksi kallein kansantautimme. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikuttavuus arjen osallisuutta tukevalla terapeuttisella harjoittelulla on kroonisien AVH-kuntoutujien kävelyn tasapainoon ja tasapainon hallintaan arjen toimiin osallistuessa (ICF suoritusten ja osallistumisen tasoilla). Pro gradu -tutkielma on osa Kelan Vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen hanketta.
Järjestelmällinen kirjallisuushaku toteutettiin seuraaviin tietokantoihin (1/2008 - 5/2017): Cochrane Controlled Trials Register (CENTRAL), Excerpta Medica Database (Embase), National Library of Medicine (OVID Medline), Cochrane Database of Systematic Reviews, Physiotherapy Evidence Database (PEDro), Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL) ja Web of Science (WOS). Haku tuotti 10 446 tutkimusta. Sisäänottokriteerit määriteltiin PICOS-strategialla: (P) Aikuiset AVH-kuntoutujat (sairastumisesta vähintään 6 kuukautta) (I) Arjen osallisuutta tukeva terapeuttinen harjoittelu (C) Ei-harjoittelu, tavanomainen fysioterapia, muu fysioterapiainterventio (O) Kävelyn tasapaino, tasapainon hallinta arjen tilanteisiin osallistuessa (S) RCT-asetelma. Aineiston keräys tapahtui vähintään kahden henkilön toimesta. Meta-analyysi suoritettiin Review Manager -ohjelmalla (versio 5.3). Vaikuttavuutta tarkasteltiin standardoitujen keskiarvojen erotusta (SMD) käyttäen. Ala-analyysissä tarkasteltiin arjen osallisuutta tukevan terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuutta kävelyn aikaiseen tasapainoon verrattuna erikseen tavanomaiseen fysioterapiaan, ei harjoittelua ollenkaan tai muuhun fysioterapiainterventioon. Harhariskin arvio toteutettiin yhden henkilön toimesta Cochranen työryhmän Risk of Bias -työkalua hyödyntäen, ja sen pohjalta toteutettiin vaikuttavuusanalyysin näytönaste.
Pro gradu -tutkielmaan valikoitui 27 tutkimusta, joista 26 sisällytettiin tilastolliseen analyysiin. Tutkittavia oli yhteensä 899. Keski-ikä oli 59.9 vuotta ja heistä 60.5% oli miehiä. Sairauden kesto oli keskimäärin 34.8 kuukautta. Interventioiden keskimääräinen kesto on ollut 7.0 viikkoa ([vaihteluväli 3-19vk], mediaani 4), harjoituskertoja keskimäärin 3.6 krt/vk ja harjoituskerran keskimääräinen kesto 46.5 min [vaihteluväli 15–120 min]. Arjen osallisuutta tukevan terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus kävelyn tasapainoon (suorituskyky) (SMD 0.27; 95 % CI [0.12, 0.41], p<0.001, näytönaste B) ja tasapainon hallintaan arjen toimiin osallistuessa (suoritustaso) (SMD 0.41; 95 % CI [0.09, 0.73], p=0.01, näytönaste C) oli vähäistä verrattuna ei-harjoitteluun, tavanomaiseen fysioterapiaan ja muuhun fysioterapiainterventioon. Tuloksissa ei ollut heterogeenisyyttä.
Ala-analyysissä harjoittelun vaikuttavuus kävelyn tasapainoon oli myös vähäinen, kun kontrollina oli tavanomainen fysioterapia (SMD 0.39; 95 % CI [0.14, 0.65], p=0.002, I2=0 %, näytönaste C) tai ei harjoittelua ollenkaan (SMD 0.30; 95 % CI [-0.30, 0.90], p=0.32, I2=28 %, näytönaste D). Lisäksi ei saata olla vaikuttavuutta, kun verrataan muuhun fysioterapiainterventioon (SMD -0.12; 95 % CI [-0.50, 0.25], p=0.52, I2=29 %, näytönaste D).
Arjen osallisuutta tukevalla terapeuttisella harjoittelulla on ilmeisesti pientä vaikutusta AVH-kuntoutujan kävelyn tasapainoon (B) ja saattaa olla pientä vaikutusta tasapainon hallintaan arjen toimiin osallistuessa (C) verrattuna tavanomaiseen fysioterapiaan, muuhun fysioterapiainterventioon tai ei harjoittelua ollenkaan. Suoritustason arviointimenetelmiä on käytetty vähän kroonisen vaiheen AVH-kuntoutujien tasapainon arvioinnissa. | fi |