Terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus kävelyyn ICF:n suorituskyvyn ja -tason alueilla MS-tautia sairastavilla : järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

MS-taudissa kävelyn ja tasapainon vaikeudet koetaan rajoitteeksi, erityisesti arjen osallistumiseen liittyvissä toiminnoissa. Aiemmissa katsauksissa terapeuttisen harjoittelun on todettu olevan vaikuttavaa MS-tautia sairastavien kävelyn kohentamisessa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää järjestelmällisen kirjallisuus-katsauksen ja meta-analyysin avulla aktiivisen terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuutta MS-tautia sairastavan kävelyyn ICF:n suorituskyvyn ja suoritustason alueilla, verrattuna ei-hoitoon, ja päivittää täten aiempaa tutkimustietoa ja tuottaa tietoa harjoittelun vaikuttavuudesta sekä suoritusten että osallistumisen tasolle. Järjestelmällinen haku tehtiin tietokantoihin: OVID Medline, Cinahl, Embase, Cochrane Database of Systematic Reviews, PEDro, Cochrane Controlled Trials Register (CENTRAL) ja Web of Science (WOS). Sisäänottokriteereinä oli PICOS:n mukaan: MS-tautia sairastavat aikuiset, terapeutti-sen harjoittelun interventiot, ei-hoitoa saava kontrolliryhmä, lopputulos-muuttujana kävely, ja RCT-tutkimukset. Tutkimusten harhan riskiä arviointiin Cochranen Risk of bias-työkalulla. Interventio- ja kontrolliryhmien välisiä eroja tarkasteltiin meta-analyysilla Review Manager-ohjelmalla satunnaisvaikutusten mallilla, standardoitujen keskiarvojen erotuksien (SMD) ja keskiarvojen erotuksien (MD) avulla. Haun tuloksena tutkimuksia oli 35, joissa tutkittavia 1586. Interventioiden kesto oli keskimäärin 10.54 viikkoa (SD 5.03), taudin muoto pääosin relapsoiva remittoiva MS (62.1%), ja toimintakyvyn vajetta kuvaavien EDSS-pisteiden keskiarvo oli 3.94 (SD 1.36). Tutkittavat edustivat hyvin MS-tautia sairastavia. Suorituskyvyn tasolla terapeuttisella harjoittelulla havaittiin efektikooltaan pieni, mutta merkitsevä vaikutus MS-tautia sairastavan kävelyyn, verrattuna ei-hoitoon, SMD 0.28 [0.09, 0.48], I²=46%, p-arvo 0.005 (n=974). Ala-analyysina kuuden minuutin kävelytestin keskiarvojen erotus (MD) oli 18.69 metriä [-10.37, 47.74], I²=41%, p-arvo 0.21. Kahden minuutin kävelytestin MD 13.95 metriä [7.19, 20.71], I²=0%, p-arvo<0.0001, joka oli kliinisesti merkittävä interventio-ryhmän hyväksi. Lyhyiden matkojen osalta ala-analyysi tehtiin 10 metrin kävelytestille, MD oli 0.11 m/s [0.03, 0.18], p-arvo 0.007, I²=43%, joka oli kliinisesti merkittävä interventio-ryhmän hyväksi. Myös suoritustason analyysissa havaittiin terapeuttisella harjoittelulla efektikooltaan pieni, mutta merkitsevä tulos MS-tautia sairastavan kävelyyn, verrattuna ei-hoitoon, SMD 0.29 [0.02, 0.57], I²=0%, p-arvo=0.04 (n=368), MSWS-12 kyselyllä mitattuna. Tilastollinen heterogeenisyys (I²) oli analyyseissa pientä tai kohtalaista, ja merkittävää julkaisuharhaa ei havaittu. Tutkittavien ja interventioiden osalta tutkimuksissa esiintyi kliinistä heterogeenisyyttä. Näytönasteeltaan terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus kävelyyn MS-tautia sairastavilla on B suorituskyvyn tasolla, ja C suoritustason tasolla. Jatkossa tutkimusten tulosmuuttujia tulisi kohdentaa yhä enemmän suoritustason alueelle, mittaamaan osallistumista. Kävelyä olisi tärkeä mitata fysioterapian aikana ja kokemuksia kävelyn vaikeuksista selvittää arjen tasolla. Tulos on samansuuntainen aikaisempien tutkimusten kanssa, ja terapeuttinen harjoittelu on vaikuttavaa MS-tautia sairastavan kävelyn kohentamisessa suorituskykytasolla. Tutkimus antoi uutta tietoa suoritustason vaikuttavuudesta. Monipuolista terapeuttista harjoittelua voidaan suositella fysioterapiassa suoritusten ja osallistumisen tukemiseen.