McKenzie terapian vaikutus pelkovälttämisuskomuksiin iskiasoireisilla potilailla

Abstract

Iskiaksessa kivun kokemiseen ja kroonistumiseen, sekä siitä aiheutuviin toimintarajoitteisiin vaikuttaa fyysisten syiden lisäksi psykososiaalisia tekijöitä, kuten pelkovälttämisuskomuksia. Pelkovälttämisuskomuksilla on negatiivisia vaikutuksia muun muassa toimintakykyyn ja kipuun, jonka vuoksi ne tulisi huomioida iskiaksen hoidossa pyrittäessä optimoimaan kuntoutuksen tuloksellisuus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida McKenzie terapian vaikutusta pelkovälttämisuskomuksiin iskiasoireisilla potilailla verrattuna Käypä hoito -suosituksen mukaiseen ohjaukseen, jossa ohjataan pysymään normaalisti aktiivisena. Lisäksi tarkasteltiin pelkovälttämisuskomusten muutoksen yhteyttä toimintakyvyn, depressiivisten oireiden ja kivun muutoksiin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 136, iältään 18–60-vuotiaista henkilöä, joilla oireet olivat kestäneet vähintään kuusi viikkoa. Tutkittavat satunnaistettiin interventioryhmään (n = 66), joita hoidettiin McKenzie terapialla ja kontrolliryhmään (n = 70), jotka saivat Käypä hoito -suosituksen mukaista ohjausta. Pelkovälttämisuskomuksia arvioitiin Fear-Avoidance Beliefs Questionnaire (FABQ) -kyselyllä, johon osallistujat vastasivat tutkimuksen alussa ja kolmen kuukauden jälkeen. Pelkovälttämisuskomusten muutosten yhteyttä toimintakyvyn, depressiivisten oireiden ja kivun muutoksiin arvioitiin Oswestry Disability Index (ODI), Depression Scale (DEPS) ja Visual Analogue Scale (VAS) -kyselyillä. Lopulliseen tilastolliseen analyysiin otettiin mukaan yhteensä 71 tutkittavaa (Interventioryhmä: n = 39, kontrolliryhmä: n = 32). Tulosten mukaan pelkovälttämisuskomuksissa ei ollut eroja ryhmien välillä kolmen kuukauden seurannassa (p = 0,651). Pelkovälttämisuskomukset vähenivät ainoastaan kontrolliryhmällä (FABQ kokonaispisteiden keskiarvon muutos: -10,2, p = 0,006). Puolestaan fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät pelkovälttämisuskomukset vähenivät molemmissa ryhmissä (FABQ-PA osapisteiden keskiarvon muutos: Interventioryhmä -4,7 ja kontrolliryhmä -6,9, p < 0,001). Pelkovälttämisuskomusten muutos oli positiivisesti yhteydessä toimintakyvyn, selkäkivun ja alaraajakivun muutoksiin molemmissa ryhmissä (r = 0,360–0,585, p < 0,05). Lisäksi interventioryhmällä havaittiin vastaavanlainen yhteys depressiivisten oireiden muutokseen (r = 0,429, p = 0,014). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella McKenzie terapia ei ollut Käypä hoito -suosituksen mukaista ohjausta vaikuttavampi hoitomuoto vähentämään pelkovälttämisuskomuksia iskiasoireisilla potilailla lyhyellä aikavälillä. Tulevaisuudessa tutkimuksissa tulisi tunnistaa ne henkilöt, joilla jo lähtökohtaisesti on kliinisesti merkittävästi pelkovälttämisuskomuksia ja fokusoida interventiot heihin, jolloin muutosten aikaansaaminen saattaa olla todennäköisempää. Lisää tutkimuksia tarvitaan pelkovälttämisuskomuksiin kohdistuvista erilaisista kuntoutusinterventioista eri potilasryhmillä.