McKenzie-menetelmän vaikutus kipuun, toimintakykyyn ja välilevytyräleikkausten määrään iskiasoireisilla potilailla 12 kuukauden seurannassa verrattuna tavanomaiseen hoitoon

Abstract

Välilevyn pullistumasta johtuvia iskiasoireita hoidetaan sekä konservatiivisesti, että operatiivisesti välilevytyräleikkauksella. Erilaisia konservatiivisia hoitomuotoja on tutkittu paljon, mutta edelleen on epäselvää, mikä menetelmä olisi tehokkain oireiden lievityksessä ja leikkausten vähentämisessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida McKenzie-menetelmän vaikutusta leikkausarvioon lähetettyjen iskiasoireisten potilaiden selkä- ja alaraajakipuun, toimintakykyyn sekä välilevytyräleikkausten määrään verrattuna tavanomaiseen hoitoon.

Tutkimukseen rekrytoitiin 150 tutkittavaa, joilla oli vähintään kuusi viikkoa kestänyt iskiasvaiva. Sisäänottokriteerit täyttäneet tutkittavat satunnaistettiin interventioryhmään (n=43) ja kontrolliryhmään (n=46). Interventioryhmäläiset saivat McKenzie-menetelmän mukaista hoitoa 1-2 kertaa viikossa enintään 7 hoitokertaa, ja kontrolliryhmäläiset tavanomaista hoitoa, eli 90 minuuttia kestäneen fysioterapeutin ohjauksen, sekä ohjekirjasen. Tutkimuksen päätulosmuuttujina olivat selkä- ja alaraajakipu, joita mitattiin Visual Analogue Scale -mittarilla, sekä toimintakyky, jota mitattiin Oswestry Disability Index 2.0 -kyselyllä (ODI). Välilevytyräleikkaukseen päätyneiden määrää selvitettiin sairaalan tietojärjestelmän avulla. Seurantamittaukset toteutettiin 3 ja 12 kuukauden kohdalla. Ryhmien välisiä eroja kivun ja toimintakyvyn suhteen tarkasteltiin toistomittausten varianssianalyysillä ja leikkausten määrää χ2-testillä.

Vuoden seurannan aikana välilevytyräleikkauksen vältti 63 tutkittavaa (77%), joista 31 kuului interventioryhmään ja 32 kontrolliryhmään. Leikkauksen välttäneiden määrässä ei ollut eroa ryhmien välillä 3 kuukauden (p=0.56), eikä 12 kuukauden seurannassa (p=0.80). McKenzie-menetelmän mukaisella luokittelulla havaittiin olevan yhteys välilevytyräleikkausten määrään, ja derangement-luokkaan kuuluneista suurempi osa vältti leikkauksen verrattuna MUR-luokkaan (Mechanically Unresponsive Radicular syndrome) kuuluneisiin (p=0.004). Interventioryhmän selkäkipu oli tutkimuksen alkuvaiheessa 44 mm ja väheni 12 kuukauden seurannassa -21 mm (p<0.001). Kontrolliryhmän selkäkipu oli alkuvaiheessa 50 mm ja väheni -15 mm (p=0.003). Interventioryhmällä kipu lievittyi kontrolliryhmää enemmän (p=0.04). Interventioryhmän alaraajakipu oli tutkimuksen alkuvaiheessa 55 mm ja väheni vuoden seurannassa -29 mm (p<0.001). Kontrolliryhmän alaraajakipu oli alussa 54 mm ja väheni -19 mm (p<0.001). Interventioryhmän ODI-toimintakykyindeksi oli tutkimuksen alkuvaiheessa 36, parantuen vuoden seurannassa 16 pisteellä (p<0.001). Kontrolliryhmän toimintakykyindeksi oli alussa 37 ja parantuen 14 pisteellä (p<0.001). Ryhmien välillä ei ollut eroa alaraajakivun lievityksessä (p=0.14) eikä toimintakyvyn parantumisessa (p=0.11).

Tämän tutkimuksen tulosten perusteella McKenzie-menetelmä ja tavanomainen itsehoidon ohjaus olivat yhtä vaikuttavia hoitomuotoja vähentämään alaraajakipua ja parantamaan toimintakykyä 12 kuukauden seurannassa. Myös välilevytyräleikkauksen välttäneiden määrät olivat samanlaiset molemmissa ryhmissä. Sen sijaan McKenzie-menetelmä oli hiukan vaikuttavampi hoitomuoto selkäkivun lievityksessä verrattuna tavanomaiseen hoitoon. Jatkossa tarvitaan lisää tutkimusta siitä, millä menetelmällä iskiasoireiden kokonaisuutta voidaan tehokkaimmin hoitaa, ja välilevytyräleikkausten määrää vähentää.

Sciatica due to herniated disc can be treated conservatively or operatively by surgery. A variety of conservative therapies have been extensively studied, but it remains unclear which method is most effective in relieving sciatica symptoms and reducing surgery rates. The purpose of this study was to evaluate the effect of McKenzie method on back and leg pain, disability, and the number of lumbar disc surgeries in sciatica patients sent for surgery assessment compared to usual care.

One hundred fifty subjects with sciatica lasting at least six weeks were recruited for the study. Subjects who met the inclusion criteria were randomized into intervention group (n = 43) and the control group (n=46). The patient in the intervention group were treated by using the McKenzie method 1-2 times per week for up to 7 therapy sessions during two months period, and patients assigned into the control group were advised to stay active and received usual care treatment that included 90 minutes of physiotherapist guidance, and an educational booklet. Primary outcomes were intensity of low back and leg pain measured with Visual Analogue Scale, and disability measured with Oswestry Disability Index 2.0 -questionnaire (ODI). In addition, the number of subjects who had surgery was recorded into hospitals database. Outcomes were measured at baseline, and at 3 and 12 months after randomization. Between group differences in pain and disability were calculated by repeated measures ANOVA. Between group differences in the surgery rates was assessed by χ2-test.

During the 12-month follow-up, 63 subjects (77%), avoided spine surgery, 31 from the intervention group and 32 from the control group. No significant between-group differences were found at 3-month follow up (p=0.56), and 12-month follow up (p=0.80). McKenzie method classification was related to the number of spine surgeries, and a larger proportion of those in the derangement group avoided surgery compared to the MUR (Mechanically Unresponsive Radicular syndrome) classification group. In the intervention group, back pain was 44 mm at baseline and decreased -21 mm at 12-month follow-up (p<0.001). In the control group, back pain was 50 mm at baseline, and decreased -15 mm (p=0.003). Significant between-group difference was found in back pain (p = 0.04). In the intervention group, leg pain was 55 mm at baseline and decreased -29 mm (p<0.001). In the control group, leg pain was 54 mm at baseline, and decreased -19 mm (p<0.001). In the intervention group, disability scores were 36 at baseline and decreased -16 (p<0.001). In the control group, scores were at baseline 37 and decreased -14 (p<0.001). No significant between-group differences were found in leg pain (p=0.14) or in disability (p=0.11).

Based on the results of this study, McKenzie method and usual care were as effective in reducing leg pain and disability at 12-month follow-up. The numbers of those who avoided spine surgery were also similar in both groups. In contrast, the McKenzie method was a slightly more effective in reducing back pain compared to usual care. Further research is needed on the most effective method of treating sciatica and reducing the number of lumbar disc surgeries.