Liikunta vähentää riskiä sydän- ja verisuonitauteihin sekä vaikuttaa positiivisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, lihavuuteen ja masennukseen. Liian vähäinen liikunta on ongelmana suomalaisilla aikuisilla. Liikuntamotivaatiotutkimusten avulla selvitetään liikuntamotivaatioon vaikuttavia syitä ja tekijöitä sekä tarjotaan vaikutuskeinoja liikuntamotivaation parantamiseen. Samalla selvitetään fyysisen aktiivisuuden määriä ja yhteyksiä liikuntamotivaatioon sekä koko liikkumattomuuden ilmiön parempaan ymmärtämiseen muun muassa elintapaneuvonnan yhteydessä.
Tämä Pro gradu -tutkielma on osa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysyksikkö Active Life Labin toteuttamaa Wellbeing and Motivation in South-Eastern Finland (WELLMIE) -tutkimusta, jossa selvitetään hyvinvointimotivaatiotekijöiden muutosta eri hyvinvointipalveluiden käytön seurauksena kaakkois-suomalaisilla miehillä ja naisilla. Tutkielman tarkoituksena oli poikittaistutkimuksella selvittää, minkälaisia liikuntamot
ivaatioprofiileja Active Life Labissa vaikuttavuusmittauksissa käyneillä VESOTE-elintapaneuvontaan osallistuneilla on ja kuinka aktiivisia he ovat. VESOTE on hallituksen kärkihanke elintapaneuvonnan roolin vahvistamiseksi sosiaali- ja terveyspalveluissa, johon Etelä-Savon sairaanhoitopiiri osallistui. Lisäksi tutkittiin taustatekijöiden yhteyttä liikuntamotivaatioon ja fyysiseen aktiivisuuteen sekä miten liikuntamotivaatioprofiili selittää vapaa-ajan liikunnan määrää.
Webropol-kyselyssä tätä tarkasteltiin vapaa-ajan liikuntamotivaation (suomennettu REMM - Recreational Exercise Motivation Measure -motivaatiomittari) ja itse raportoidun (kansainvälinen lyhennetty IPAQ - International Physical Activity Questionnaire) fyysisen aktiivisuuden avulla. Tutkielmassa hyödynnettiin 122 osallistujan kyselyvastauksia, jossa pääryhmän (n = 27) muodostivat terveydenhuollon elintapaneuvonnan nollatason liikkujat ja vertailuryhmän (n = 95) muiden sidosryhmien kautta WELLMIE-tutkimukseen mukaan ilmoittautuneet.
Elintapaneuvontaan osallistuneiden liikuntamotivaatiotekijöistä erottui tutkimustulosten perusteella muiden odotukset (p = 0,03). Vertailuryhmä harrasti kävelyä ja kohtalaista (p = 0,013) sekä keski- ja kovatehoista fyysistä (p = 0,029) aktiivisuutta. Tärkeimpinä vapaa-ajan liikunnan määrän selittäjinä elintapaneuvottavilla olivat kuormittavan fyysisen aktiivisuuden osalta tehtäväorientaatio (β = 81,341, p = 0,036), psyykkinen hyvinvointi (β = -227,761, p = 0,045) ja ulkonäkö (β = -83,542, p = 0,049), kohtalaisen fyysisen aktiivisuuden osalta psyykkinen hyvinvointi (β = -125,290, p = 0,049), istumisen osalta fyysinen (β = -5,139, p = 0,005) ja psyykkinen (β = 3,517, p = 0,041) hyvinvointi. Vertailuryhmässä selittävänä tekijänä erottui istumisen osalta viihtyminen (β = 1,310, p = 0,028).
Tutkittaessa taustatekijöiden yhteyttä, elintapaneuvottavilla alempi koulutustaso on yhteyksissä minä-orientaation ja muiden odotusten kanssa. Lisäksi koulutustasolla on yhteys istumiseen ja työelämätilanteella kohtalaiseen aktiivisuuteen. Vertailuryhmän osalta naisilla tärkeimmät motivaatiotekijät liittyvät viihtymiseen, fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä ulkonäköön, miehillä on yhteys kuormittavaan aktiivisuuteen. Ikääntyneemmillä on yhteyksiä kaikkiin aktiivisuuksiin paitsi kävelyyn. Työikäisillä, korkeammin koulutetuilla sekä eläkkeellä ja/tai työttömänä olevilla on yhteys istumiseen, kun taas vähemmin koulutetuilla kuormittavaan aktiivisuuteen. Työssä käyvillä on yhteyksiä kaiken tasoiseen fyysiseen aktiivisuuteen, kun taas eläkkeellä jo olevilla on yhteys istumiseen.
Saadut tulokset ovat hyvin saman suuntaisia aiempien tutkimuksien kanssa, joissa on tutkittu liikuntamotivaatiota ja itse raportoitua fyysistä aktiivisuutta. Tulokset vahvistavat aiempia tutkimuksia myös siinä, että elintapaneuvottavilla on liikuntamotivaatiota ja valmiuksia omaehtoiseen liikunnan harrastamiseen, mutta liikkeelle pääsyssä ja liikunnan ylläpitämisessä heitä täytyy tukea.
...
