Vanhempien kokemuksia osallisuudesta lastensuojelun perhehoidossa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on lastensuojelun perhehoito vanhempien näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan perhehoidon vaikutuksia sijoitettujen lasten vanhempien arkeen ja vanhemmuuteen sekä vanhempien osallisuuteen perhehoidon toteutuksessa. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtana on viisi perhehoitoon sijoitettujen lasten vanhemman teemahaastattelua, jotka on toteutettu vuoden 2019 alkupuoliskolla. Litteroitu haastatteluaineisto on ensin teemoiteltu laadullisen sisällönanalyysin avulla ja analysoitu fenomenologis-hermeneuttisen tulkintakehyksen mukaisesti. Vanhempien kokemustietoa on sen jälkeen käytetty institutionaalisen etnografian tutkimusohjelman mukaisesti identifioimalla vanhempien kokemuksissa ilmeneviä ongelmalliseksi osoittautuneita seikkoja ja tarkastelemalla niiden kautta lastensuojelun palvelujärjestelmässä vaikuttavia hallinnan suhteita. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä perhehoitoon sijoitettujen lasten vanhempien osallisuutta heidän lastensa laajennetussa perheyhteisössä sekä tarkastella lastensuojelun perhehoidon sosiaalityötä sijoitettujen lasten vanhempien näkökulmasta. Lastensuojelun perhehoito on vuodesta 2012 lähtien ollut ensisijainen sijaishuollon muoto lapsen tai nuoren tarvitessa kodin ulkopuolista sijoitusta. Perhehoidon vahvuudet, lapselle tai nuorelle järjestettävä turvallinen kodinomainen arki ja pysyvät läheiset ihmissuhteet eivät tue syntymävanhempien aktiivista mukanaoloa heidän lastensa elämässä perhehoidon aikana. Perheiden jälleenyhdistämisiä toteutuu perhehoidossa vähemmän kuin lastensuojelun laitoshuollossa, osin lasten ikärakenteen vuoksi, sillä perhehoitoon sijoitetutut lapset ovat enimmäkseen alle murrosikäisiä. Verrattain pieneen aineistoon perustuvat tutkimustulokseni osoittavat, että vanhempien osallisuus heidän lastensa perhehoidon toimintaympäristössä on vähäistä johtuen yhteistyön puutteista sekä sijaisvanhempien että sosiaalityöntekijöiden kanssa. Vanhemmat olisivat motivoituneita osallistumaan enemmän lastensa arkeen, mutta kokevat jäävänsä ulkopuolisiksi ja tulevansa kohdelluiksi epäoikeudenmukaisesti. Vanhempien arkea kuormittavat epätietoisuus lasten asioista ja perhehoidon prosessien etenemisistä sekä riittämätön vanhemmuustyöskentely. Ideaali lapsen kahdesta perheestä ei tämän aineiston perusteella toteudu, sillä lapsen kaksien vanhempien välinen vanhemmuuden työnjako on selkiytymätöntä ja rajallista. Lastensuojelun palvelujärjestelmän tarkastelu vanhempien kokemustiedon kautta osoitti, että osallisuuden mahdollistamisen sijaan sosiaalihuollon rakenteet ja toimintatavat voivat tuottaa asiakkaille syrjäyttäviä kokemuksia. Yhteiskunnallis-kulttuurisella tasolla vaikuttavat arvot ja hallinnan suhteet puolestaan rajoittavat lastensuojelun mahdollisuuksia tukea sijoitettujen lasten vanhempia riittävästi.