Mennyt on kuvitelma : kontrafaktuaalisuus Philip K. Dickin romaanissa Man In The High Castle

Abstract

Tutkin Philip K. Dickin romaania Man In The High Castle kontrafaktuaalisuuden teoriaa ja Brian McHalen ontologisen dominantin käsitettä hyödyntäen. Sen lisäksi pyrin tuomaan esiin teoksessa olevan ”vogtlaisen kerronnan”. Tutkimusmenetelmänäni olen käyttänyt lähilukua.

McHalen mukaan postmodernista kirjallisuudesta on havaittavissa kaksoiskierre, jossa ontologista kysymystä seuraa aina epistemologinen kysymys. Hän toteaa, että modernismissa tämä asetelma oli toisin päin, joten modernistista kirjallisuutta voidaan pitää epistemologisesti dominoituna ja postmodernia taas ontologisesti dominoituna. Väitän, että Man In The High Castle on ontologisen dominantin läpäisemä teos, jossa ontologisilla kysymyksillä on olennainen sija. Lisäksi ne ovat myös ontologisesti epästabiileja, kuten Umberto Rossi ehdottaa.

Kartoitan teoksessa esiintyviä kontrafaktuaalisuuksia ja sitä, miten ne suhteutuvat ympäröivään historialliseen kontekstiin. Selvitän tarkalleen sen mitä teoksen aikajanassa on varsinaisesti tapahtunut runsaan historiallisen aineiston kanssa. Väitän, että jopa tällaisen luennan kautta on mahdotonta päästä täyteen selvyyteen siitä, mitä teoksessa on tarkalleen tapahtunut.

Esitän myös, että vogtlaisen kerronnan avulla teoksessa annetaan vaikutelma syvyydestä ristiriitaa hyväksikäyttämällä. Kertomalla asioita, jotka ovat ristiriidassa keskenään teos vaikuttaa huomattavasti pidemmälle mietitymmältä ja mutkikkaammalta kuin mitä se tosiasiassa on.