Tilintarkastajien näkemyksiä säätiöiden sisäisestä valvonnasta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää tilintarkastajien näkemyksiä säätiöiden sisäisestä valvonnasta. Säätiöiden pääasiallinen ulkoinen valvonta tapahtuu tilintarkastajan toimesta. Tällöin on luontevaa tutkia heidän näkemyksiä ilmiöstä. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kuutta säätiöitä tarkastavaa tilintarkastajaa eri tilintarkastusyhteisöistä. Tarkoituksena oli saada vastauksia kysymyksiin, jotka liittyivät johtamiseen ja valvontaan, sisäisen valvonnan menetelmiin, sekä näihin liittyviin kehityskohteisiin säätiöissä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla kevään 2019 aikana.

Säätiö on keino osoittaa pysyvästi varoja tiettyyn tarkoitukseen. Tilintarkastajan rooli säätiöissä on korostunut, koska säätiöissä ei ole tavanomaista jäsenistöä tai omistajatahoa, joka valvoisi tehokkaasti säätiön tarkoituksen toteutumista. Tätä korostetaan myös lainsäädännössä. Sisäisellä valvonnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä hallituksen, johdon ja muun henkilöstön toteuttamaa prosessia, jonka tarkoituksena on tuottaa varmuus organisaation tavoitteiden saavuttamisesta. Vastuu sisäisen valvonnan riittävästä toteutuksesta on ylimmällä johdolla.

Tulokset osoittivat, että sisäinen valvonta eroaa oikeastaan jokaisessa säätiöissä muista säätiöistä. Erilaiset toimintatavat, kulttuuri ja vastuuhenkilöiden kirjo tekevät sisäisen valvonnan arvioimisesta haastavaa. Pääsääntöisesti tilintarkastajat näkivät, että säätiöiden sisäinen valvonta on riittävällä tasolla ja myös parantunut vuosien saatossa. Tilintarkastajat kuitenkin näkivät, että riskienhallintamenetelmien osalta säätiöissä olisi vielä kehitettävää. Lisäksi tilintarkastajat totesivat, että varsinkin pienemmissä säätiöissä voi olla mahdollisesti vanhentuneita toimintatapoja, jolloin myös sisäinen valvonta voi olla puutteellista. Tilintarkastajat kokivat, että päättävien tahojen asiantuntemus voi olla puutteellista, mikä asettaa haasteita sisäisen valvonnan toteutumiselle. Tämä voi myös mahdollistaa riskienhallinnan epäonnistumisen ja pahimmassa tapauksessa luoda tilaisuuden mahdollisille väärinkäytöksille.