Vieraiden kirjain-äänneyhteyksien oppiminen sekä kielellisen työmuistin yhteys oppimistulokseen

Abstract

Maisterintutkielmani tarkastelee vieraiden kirjain-äänneyhteyksien harjoittelua ja oppimista kahtena peräkkäisenä päivänä sekä kielellisen työmuistin osuutta oppimistulokseen. Tutkimukseni on tehty osana ChildBrain-tutkimushanketta, joka tutkii lasten kehityksellisiä neurokognitiivisia häiriöitä. Tutkimukseni viitekehys sijoittuu lukutaidon kartuttamisen ja vieraan kielen oppimiseen liittyviin aihealueisiin. Kirjain-äänneyhteyksien oppiminen ja kyvyn automatisoituminen nähdään lukutaidon kehittymisen yhtenä kriittisenä elementtinä. Kyseiset taidot voisivat kuvata myös L2-kielitaidon taustalla toimivaa, eri aistikanavia hyödyntävää multimodaalista kykyä.

Tutkimukseni tavoitteena on selventää käyttäytymisen ja aivojen tasolla, miten harjoittelu kehittyy kohti oppimista ensimmäisenä tutkimuspäivänä, miten yönaikaisen muistijäljen vahvistuminen näkyy oppimistuloksessa sekä millainen on kielellisen työmuistin osuus audiovisuaalisessa assosiaatio-oppimisessa. Audiovisuaalisen assosiaatio-oppimisen tutkimustehtävä koostui samanaikaisesti esitetyistä vieraskielisistä kirjainmerkeistä (visuaalinen ärsyke) ja suomenkielisistä puheäänteistä (auditiivinen ärsyke). Koehenkilöiden tehtävänä oli oppia saamansa palautteen avulla ärsykeparien yhteensopivuuden ongelmat. Kielellisen työmuistin mittareina toimivat kognitiivisia taitoja mittaavan testistön osiot epäsanantoistotesti ja numerosarjat.

Tutkimustulokset havainnollistavat aktiivisen harjoittelun myötä tapahtuvaa oppimista niin käyttäytymisen kuin aivojen tasolla. Yön aikaisen muistijäljen vahvistuminen on todennettavissa oppimistuloksessa oppimisen syventymisenä molemmilla tarkastelun alla olevilla tasoilla. Käyttäytymisen tasolla tarkasteltiin tehtävässä suoriutumista vastausten oikeellisuuden sekä vastausten antamiseen kuluneen reaktioajan muutosten kautta. Aivotasolla mitattua, oppimista kuvaavaa kongruenssiefektiä tarkasteltiin eri oppimisen vaiheisiin liittyvissä tilanteissa. Näitä olivat tilanteet ennen oppimista, oppimisen tapahduttua ja harjoittelua seuraavan päivän oletetussa oppimisen syventymisen tilanteessa. Kielellisen työmuistin yhteys tutkimustehtävässä suoriutumiseen ei ollut todennettavissa.

Tutkimukseni voi toimia inspiraation lähteenä kieltenopetuksessa tarjoamalla tietoa multimodaalisen oppimisen tapahtumista työni kontekstissa. Kielitaidon kehittämisessä ja opettamisessa aistihavaintoja hyödyntämällä voi olla edullisia vaikutuksia oppimiseen. Myös yön merkityksen todentaminen oppimistuloksessa voi antaa pohjan tarkastella tehtävien ja uusien opetettavien asioiden ajoitusta.