Virtuaalitodellisuuden vaikuttavuus kroonisten AVH-kuntoutujien tasapainoon ja kävelyyn terapeuttisissa harjoitusinterventioissa verrattuna interventioihin ilman virtuaalitodellisuutta : systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

Abstract

Aivoverenkiertohäiriöt (AVH) ovat kolmanneksi kallein kansantauti Suomessa. Joka toiselle sairastuneelle jää pysyvä toiminnan haitta, joista puolella haitta on vaikea-asteinen. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja meta-analyysin avulla kroonisilla AVH-kuntoutujilla virtuaalitodellisuuden (VT) vaikuttavuutta osana terapeuttista harjoittelua kävelyyn ja tasapainoon sekä arvioida VT:n näytönastetta.

Systemaattinen kirjallisuushaku toteutui osana VAKU-hanketta (Vaativan Lääkinnällisen Kuntoutuksen Kehittämishanke) vuosina 2017–2018 seuraaviin tietokantoihin: OVID Medline, Cinahl, Embase, Cochrane Database of Systematic Reviews, PEDro ja CENTRAL. Mukaan hyväksyttiin 1/2008– 2/2017 aikavälillä julkaistut RCT-tutkimukset, joissa interventio sisälsi terapeuttista harjoittelua ja tutkittavat olivat kroonisia AVH-kuntoutujia. Tutkimusten valikoimisen sisäänottokriteerien mukaisesti teki kaksi henkilöä itsenäisesti Covidence©-ohjelmalla. Tilastollinen analyysi suoritettiin Review Manager 5.3 -ohjelmalla sekä standardoitujen keskiarvojen (SMD) varianssianalyyseillä että suoraan keskiarvoja vertailevilla (MD) analyyseillä. Laadunarvio tehtiin Cochranen Risk of Bias -työkalulla yhden arvioitsijan toimesta VAKU-hankkeessa sovituin arviointiperiaattein. Näytönastelausekkeet perustuivat tilastolliseen ja laadulliseen arvioon mukaan hyväksytyistä tutkimuksista. Tähän Pro Gradu -tutkielmaan hyväksyttiin yhteensä 34 RCT-tutkimusta (n=901), joissa virtuaalitodellisuutta hyödynnettiin osana terapeuttista harjoittelua. 29 tutkimusta sisällytettiin meta-analyyseihin.

Hyväksytyissä tutkimuksissa toteutettiin virtuaalitodellisuusharjoittelua keskimäärin 32 min, neljä kertaa viikossa, viiden viikon ajan. VT-harjoittelu parantaa tasapainoa kohtalaisesti enemmän [p<0,001; SMD 0,52; 95 % LV 0,29–0,76] verrattuna AVH-kuntoutujiin, joiden terapeuttiseen harjoitteluun ei sisältynyt VT-harjoittelua. VT-harjoittelua tehneillä oli kävelysuorituksissa pieni ero kuntoutujiin, jotka eivät tehneet VT-harjoittelua [p=0,01; SMD 0,29; 95 % LV 0,06–0,52]. Interventiosisältöjä erottelevassa analyysissä VT-harjoittelua tavanomaisen terapeuttisen harjoittelun lisäksi tehneillä kuntoutujilla oli kohtalainen ero [p=0,01; SMD 0,34; 95 % LV 0,07–0,61] tavanomaisesti harjoitelleisiin verrattuna. Yksinomaan VT-harjoittelua tehneiden ja tavanomaista terapeuttista harjoittelua tehneiden välinen ero oli kohtalainen tasapainon ja pääsääntöisesti kävelyn suorituskyvyn osalta VT-harjoittelua tehneiden hyväksi [p=0,03; SMD 0,41; 95 % LV 0,14¬–0,67]. Virtuaalitodellisuusharjoittelu terapeuttisen harjoitusintervention lisänä saattaa parantaa tehokkaammin kroonisten AVH-kuntoutujien dynaamista tasapainoa (C) ja kävelyn suorituskyvyn ominaisuuksia (C) verrattuna kroonisiin AVH-kuntoutujiin, joiden terapauttinen harjoittelu ei sisältänyt VT-harjoittelua. Tutkimuslöydösten luotettavuutta heikensivät muunmuassa tilastollinen heterogeenisyys, pienet otoskoot ja mahdollinen julkaisuharha.

VT-menetelmät saattaavat lisätä kroonisen AVH-kuntoutujan tasapaino- tai kävelysuorituksia. VT-menetelmiä voidaan käyttää myös tukemaan AVH-kuntoutujien omaharjoittelua osana ohjattua fysioterapiaa. Tulevaisuudessa VT-menetelmiä vertailevaa tutkimusta tarvitaan, jotta saadaan selville vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat VT-ratkaisut. VT-menetelmien käyttöä koti-ympäristössä osana kuntoutumista tulisi selvittää tarkemmin, sillä useat VT-ratkaisut antavat reaaliaikaista palautetta kehon liikkeistä helpottaen uudelleen oppimista.