Tässä kriittistä diskurssintutkimusta edustavassa maisterintutkielmassa analysoidaan Urho Kekkosen kansallispuiston autiotupien vieraskirjamerkintöjä. Vieraskirjamerkinnät ovat luontokokemuksen aikana ja urbaaneista ympäristöistä etäällä tuotettuja autenttisia tekstejä. Tutkielmani aineistolajin valintaa ohjaava oletus olikin, että tilannekontekstuaalisista tekijöistä johtuen vieraskirjamerkinnöissä on paljon sellaista ainesta, joka vähintäänkin implikoi tuottajiensa luontokäsityksiä, ja että aineisto tarjoaa keinon päästä käsiksi yksilöllisiin luontokäsityksiin. Tutkielman yhteiskunnallista relevanssia perustelen sillä, että valtavirrasta mahdollisesti poikkeavien ja yksilöllisten luontokäsitysten tutkiminen on tärkeää aikakaudella, jonka yleistä luontokeskustelua määrittävät lähinnä kriisit ja uhkakuvat.
Aineistoa lähestytään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1. Millaisten diskurssien avulla vieraskirjamerkintöjen luontorepresentaatiot tuotetaan? 2. Millaisena ihmisen ja luonnon su
hde representoidaan vieraskirjamerkinnöissä, ja millaisina nämä representaatiot näyttäytyvät suhteessa ekologisesti tietoiseen kielenkäyttöön? 3. Millaista vieraskirjamerkinnöissä esiintyvä ympäristöhuoli on?
Tutkielman teoreettinen viitekehys laajentaa kriittisen diskurssintutkimuksen teoriaa hyödyntämällä kriittistä ekolingvisiikkaa. Ekolingvistiikka on tutkimussuuntaus, joka pyrkii tuottamaan tietoa ihmisen ja luonnon suhteen kielellisestä rakentumisesta joko kriittistä diskurssianalyysia tekstien analysointiin soveltaen tai eri kielten kielioppeja analysoiden. Kriittinen ekolingvistiikka pyrkii kielentutkimuksen keinoin haastamaan ihmiskeskeisyyttä sekä luonnon ja kulttuurin välistä oppostitioasetelmaa. Näin ollen tämän tutkielman yhtenä pyrkimyksenä on osoittaa, millaisia eri diskurssit ja representaatiot ovat suhteessa ekologisesti kestävän kielenkäytön periaatteisiin. Ekologisesti kestävästä kielenkäytöstä puhuttaessa taustalla on konstruktionistinen ajatus siitä, että kielellisillä valinnoilla on vaikutusta fyysiseen todellisuuteen ajattelun ohjaaman toiminnan kautta.
Tutkielman aineisto koostuu 501 vieraskirjamerkinnästä tai vieraskirjamerkintäjaksosta, jotka on tuotettu 2010-luvulla ja jotka ovat peräisin 18:sta Urho Kekkosen kansallispuiston vieraskirjasta. Autiotuvan vieraskirja on heterogeenisen kirjoittajajoukon tuottama moniääninen vieraskirjamerkintöjen kokoelma, mistä johtuen sekä aineistossa esiintyvien ilmaisutapojen ja -tyylien että myös tarkasteltavina olevien luontokäsitysten ja -representaatioiden kirjo on laaja.
Tutkimus osoittaa, että luonto representoidaan vieraskirjamerkinnöissä viiden eri diskurssin avulla. Olen nimennyt nämä diskurssit luonto irtiottona -diskurssiksi, koetteleva luonto -diskurssiksi, elämyksellinen luonto -diskurssiksi, ylevä luonto -diskurssiksi sekä huolidiskurssiksi. Jokainen diskurssi tuottaa omanlaisiaan luonto- ja ihmisrepresentaatioita. Vaikka tyypillinen vieraskirjamerkinnän tuottaja on kansallispuistossa liikkeellä virkistyksellisistä ja elämyksellisistä tavoitteista johtuen, esiintyy vieraskirjamerkinnöissä paljon ihmiskeskeistä sekä luonnon ja kulttuurin dualismia uusintavaa ainesta, jonka voi nähdä ristiriitaisena suhteessa ekologisesti kestävän kielenkäytön periaatteisiin.
...
