Suomalaisten naiscrossfit –kilpailijoiden ja –harrastajien väliset erot voima- ja kestävyysominaisuuksissa ja antropometrisissä muuttujissa

Abstract

Johdanto. Crossfit on varsin tuore ja nopeasti kasvava korkean intensiteetin urheilulaji. Lajissa yhdistetään elementtejä aineenvaihdunnallisesta harjoittelusta, painonnostosta ja voimistelusta. Aiemman tutkimustiedon valossa suorituskykyyn crossfitissä vaikuttaa hengitys- ja verenkiertoelimistö, voimaominaisuudet ja osittain antropometriset muuttujat. Menetelmät. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaisten naiscrossfit-urheilijoiden ominaisuuksien eroavaisuuksia kahden eri tasoisen ryhmän välillä. Lisäksi tutkittiin eri ominaisuuksien yhteyksiä keskenään. Ensimmäinen ryhmä (kilpailijat, n=12) koostui urheilijoista, jotka ovat kilpailleet useammassa karsintaa vaatineessa kilpailussa vuoden aikana. Toisessa ryhmässä (harrastajat, n=13) oli harrastajia, jotka olivat harjoitelleet crossfittiä säännöllisesti vähintään vuoden. Koehenkilöiltä mitattiin antropometrisiä muuttujia (pituus, paino, rasva% ja lihasmassa), alaraajojen isometristä maksimivoimaa dynamometrillä, kevennyshyppykorkeuksia lisäpainolla (30% takakyykyn yhden toiston maksimista) ja ilman, dynaamisia yhden toiston maksisuorituksia (raaka rinnalleveto, pystypunnerrus ja takakyykky) ja maksimaalista hapenottoa suoralla testillä polkupyöräergometrillä. Tulokset. Tulosten mukaan kilpailijat olivat harrastajia merkitsevästi vahvempia sekä alaraajojen ojentajalihasten isometrisessä maksimivoimassa (3570±763 vs. 3001±327 N, p<0,05) että dynaamisissa maksimivoimatesteissä (yhteistulos: 247,3±15,6 vs. 199,9±20,1 kg, p<0,001). Kevennyshypyissä kilpailijoilla hyppykorkeus ilman lisäpainoa oli merkitsevästi suurempi (28,6±3,2 vs. 25,5±3,6 cm, p<0,05), mutta lisäpainolla tehdyssä hypyssä ei ollut eroa ryhmien välillä (15,5±1,9 vs. 15,1±2,2 cm). Kestävyysmuuttujien osalta merkittäviä eroa löytyi maksimaalisessa hapenottokyvyssä, joka oli parempi kilpailijoilla (46,2±4,0 vs. 42,7±3,1 ml/kg/min, p<0,05) ja maksimilaktaatissa, joka puolestaan oli harrastajilla korkeampi (10,4±1,6 vs. 12,5±2,4 mmol/l, p<0,05). Kehonkoostumuksen osalta ainut merkitsevä ero oli lihasmassan määrässä (32,4±3,0 kg vs. 30,2±2,2 kg, p<0,05), joka korreloi positiivisesti dynaamisten voimamuuttujien kanssa. Harrastusvuosien määrä korreloi voimaominaisuuksien kanssa mutta ei kestävyysominaisuuksien kanssa. Johtopäätökset. Tutkimuksen merkittävimpänä johtopäätöksenä oli, että Suomessa naisten kansallisella tasolla crossfitissa voimaominaisuudet vaikuttaisivat olevan suuremmassa roolissa mitä maksimaalinen hapenotto. Voimaominaisuuksien osalta urheilija hyötyy hyvistä maksimi- ja nopeusvoimaominaisuuksista. Pituudella ja painolla ei ole merkitystä lajissa menestymiseen, kun taas lihasmassasta vaikuttaisi olevan hyötyä.