Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin kokemuksia siitä mitä dialogisuus on vapaaehtoisjohtamisessa. Tutkimuksen keskeinen käsite on kokemus, jolla viitataan kokijan aitoon, yksilölliseen ja ainutlaatuiseen kokemukseen. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa näkökulma on fenomenologinen, tutkittavien aitoa kokemusten ääntä korostava. Aineisto on kerätty vapaamuotoisten kirjoitusten pohjalta, joihin on osallistunut kahdenlaisesta eri roolista tulevia vapaaehtoisjohtajia; vapaaehtoistoimintaa koordinoivia, järjestössä palkattuna toimivia henkilöitä ja vertaistukitoimintaa toteuttavia vapaaehtoisia vapaaehtoisjohtajia. Dialogi, dialogisuus ja kokemusfilosofia muodostavat tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, jota tarkastellaan vapaaehtoisjohtajien tutkimuskysymykseen tulleiden kirjoitusten näkökulmasta. Yhdistän tutkimuksessa tutkimusaihetta koskevaa kansallista ja kansainvälistä tutkimustietoa. Teoreettisena pohjana tutkimuksessa käytetään John Deweyn kokemusfilosofiaa ja sii
nä hyödynnetään dialogisuuden osalta etenkin liike-elämän tutkijan William Isaacsin näkemyksiä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kansalaisjärjestötyön dialogisuuden kehittämisessä osana vapaaehtoistoimintaa ja -johtamista sekä dialogisen ymmärryksen lisääjänä kansalaisjärjestöissä ja eri sektoreiden välisessä yhteistyössä.
Tutkimuksen aluksi selvitetään tutkimuksen taustoja ja tutkimuskysymyksiä. Sen jälkeen tuodaan esiin tarkemmin tutkimuksen keskeisiä käsitteitä sekä tutkimuksessa käytettyä teoreettista viitekehystä. Teoriaosuuden jälkeen tarkastellaan dialogisuutta kansalaistoiminnassa vapaaehtoisjohtamisen näkökulmasta ja tarkemmin tutkittavassa organisaatiossa. Tutkimuksen empiirinen osio tarkastelee aineistoa ja tutkittavien kokemuksia dialogisuudesta vapaaehtoisjohtamisessa. Tutkimusaineisto on kerätty vapaamuotoisten kirjoitusten (N= 16) avulla ja se on jäsennelty tutkijan aineistosta jaottelemiin merkityskategorioihin ja teemoihin, joiden sisältöjen kuvaamiseen ja tulkitsemiseen analyysi ja tutkimustulokset perustuvat. Tutkimuksessa saadaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä dialogisuus vapaaehtoisjohtamisessa on ja mitkä asiat tukevat dialogin toteutumista vapaaehtoisjohtamisessa sekä tuodaan esiin joitakin haasteita dialogisuuden toteutumiselle.
Johtopäätöksinä tässä tutkimuksessa on, että dialogisuus vapaaehtoisjohtamisessa on hyvä olla kansalaisjärjestön perusarvo. Vapaaehtoisjohtajan toiminta nähdään dialogisuuden synnylle tärkeäksi. Dialogisuus koetaan mahdollistuvan kuuntelun, luottamuksen, kunnioituksen, kannustuksen ja arvostuksen ilmapiirissä, jossa on yhtäläisyyttä tutkimuskirjallisuuden ja Isaacsin (2001) dialogin tärkeimpien keinojen kanssa. Toiminnassa mukana olevat kokevat tulevansa kuulluiksi omana itsenään, kun keskusteluissa päästään dialogiin ja sillä koetaan olevan hyvinvointivaikutuksia niin vapaaehtoisille ja osallistujille itselleen kuin laajemmin organisaatioon ulottuen, jopa toimijoiden henkilökohtaisiin ihmissuhteisiin.
...
