Nuorten tarkkaavuusongelmien yhteys kaverisuhteisiin

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 7. luokkalaisten nuorten tarkkaavuusongelmien ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä. Tutkimus on osa laajempaa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen vuonna 2014 alkanutta TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 377 nuoresta, ja se kerättiin keväällä 2016 nuorten ollessa 7. luokalla. Tutkittavien nuorten tarkkaavuusongelmia mitattiin opettajien täyttämällä Keskittymiskyselyllä (KESKY). Kaverisuhteita tutkittiin TIKAPUU-kyselylomakkeella, jonka nuoret täyttivät. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten kavereiden määrää, ystävyyssuhteen laatua ja nuoren asemaa vertaisryhmässä. Kavereiden määrää mitattiin laskemalla yhteen tutkittavien nimeämät luokkakaverit, joiden kanssa he viettävät mieluiten aikaa. Ystävyyssuhteen laatua mitattiin läheisyyttä ja konflikteja mittaavilla väittämillä, jotka käsittelivät nuoren suhdetta omalla luokalla olevaan parhaaseen ystävään. Nuoren asemaa vertaisryhmässä tutkittiin hyväksynnän ja hyljeksinnän avulla. Hyväksyntää vertaisryhmässä mitattiin siten, että nuoret nimesivät luokaltaan oppilaita, keiden kanssa he mieluiten viettivät aikaa koulupäivän aikana. Hyljeksintää mitattiin puolestaan siten, että nuoret nimesivät luokaltaan oppilaita, keiden kanssa he eivät halunneet viettää aikaa. KESKYn summapisteiden ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Sukupuolieroja tarkkaavuusongelmien yleisyydessä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla. Tämän jälkeen nuoret jaettiin kahteen ryhmään siten, että toinen ryhmä edusti nuoria, joilla oli tarkkaavuuspulmia ja toinen ryhmä nuoria, joilla ei ollut. Ryhmien välisiä eroja kaverisuhteissa tutkittiin monimuuttujaisella kovarianssianalyysilla (MANCOVA), jossa sukupuoli kontrolloitiin. Korrelaatioanalyysien tulokset osoittivat, että KESKYn summapisteet olivat yhteydessä kaverisuhteiden kaikkiin puoliin. Tarkkaavuusongelmat olivat yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Sukupuolen kontrolloinnin jälkeen huomattiin, että tarkkaavuuspulmaisilla nuorilla oli tavallisesti kehittyneitä nuoria vähemmän kavereita ja he kokivat enemmän vertaisten hyljeksintää. Sen sijaan tarkkaavuuspulmaiset nuoret ja nuoret, joilla ei ollut tarkkaavuuspulmia, eivät eronneet ystävyyssuhteen laadun ja ikätoverien hyväksynnän suhteen. Nuorten tarkkaavuusongelmien ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä ei ole tiettävästi tutkittu aiemmin Suomessa. Tulokset antavat uutta tietoa suomalaisnuorten tarkkaavuuspulmien ja kaverisuhteiden välisistä yhteyksistä osoittaen, että tarkkaavuuspulmaisten nuorten kaverisuhteissa on eroja verrattuna tavallisesti kehittyneisiin nuoriin. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää aiheeseen liittyvää tutkimusta tiedon lisäämiseksi ja tarkkaavuuspulmaisten nuorten positiivisten kaverisuhteiden tukemiseksi.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin 7. luokkalaisten nuorten tarkkaavuusongelmien ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä. Tutkimus on osa laajempaa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen vuonna 2014 alkanutta TIKAPUU – Alakoulusta yläkouluun -tutkimushanketta. Tämän tutkimuksen aineisto koostui 377 nuoresta, ja se kerättiin keväällä 2016 nuorten ollessa 7. luokalla. Tutkittavien nuorten tarkkaavuusongelmia mitattiin opettajien täyttämällä Keskittymiskyselyllä (KESKY). Kaverisuhteita tutkittiin TIKAPUU-kyselylomakkeella, jonka nuoret täyttivät. Tutkimuksessa tarkasteltiin nuorten kavereiden määrää, ystävyyssuhteen laatua ja nuoren asemaa vertaisryhmässä. Kavereiden määrää mitattiin laskemalla yhteen tutkittavien nimeämät luokkakaverit, joiden kanssa he viettävät mieluiten aikaa. Ystävyyssuhteen laatua mitattiin läheisyyttä ja konflikteja mittaavilla väittämillä, jotka käsittelivät nuoren suhdetta omalla luokalla olevaan parhaaseen ystävään. Nuoren asemaa vertaisryhmässä tutkittiin hyväksynnän ja hyljeksinnän avulla. Hyväksyntää vertaisryhmässä mitattiin siten, että nuoret nimesivät luokaltaan oppilaita, keiden kanssa he mieluiten viettivät aikaa koulupäivän aikana. Hyljeksintää mitattiin puolestaan siten, että nuoret nimesivät luokaltaan oppilaita, keiden kanssa he eivät halunneet viettää aikaa. KESKYn summapisteiden ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Sukupuolieroja tarkkaavuusongelmien yleisyydessä tarkasteltiin ristiintaulukoinnilla. Tämän jälkeen nuoret jaettiin kahteen ryhmään siten, että toinen ryhmä edusti nuoria, joilla oli tarkkaavuuspulmia ja toinen ryhmä nuoria, joilla ei ollut. Ryhmien välisiä eroja kaverisuhteissa tutkittiin monimuuttujaisella kovarianssianalyysilla (MANCOVA), jossa sukupuoli kontrolloitiin. Korrelaatioanalyysien tulokset osoittivat, että KESKYn summapisteet olivat yhteydessä kaverisuhteiden kaikkiin puoliin. Tarkkaavuusongelmat olivat yleisempiä pojilla kuin tytöillä. Sukupuolen kontrolloinnin jälkeen huomattiin, että tarkkaavuuspulmaisilla nuorilla oli tavallisesti kehittyneitä nuoria vähemmän kavereita ja he kokivat enemmän vertaisten hyljeksintää. Sen sijaan tarkkaavuuspulmaiset nuoret ja nuoret, joilla ei ollut tarkkaavuuspulmia, eivät eronneet ystävyyssuhteen laadun ja ikätoverien hyväksynnän suhteen. Nuorten tarkkaavuusongelmien ja kaverisuhteiden välisiä yhteyksiä ei ole tiettävästi tutkittu aiemmin Suomessa. Tulokset antavat uutta tietoa suomalaisnuorten tarkkaavuuspulmien ja kaverisuhteiden välisistä yhteyksistä osoittaen, että tarkkaavuuspulmaisten nuorten kaverisuhteissa on eroja verrattuna tavallisesti kehittyneisiin nuoriin. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää aiheeseen liittyvää tutkimusta tiedon lisäämiseksi ja tarkkaavuuspulmaisten nuorten positiivisten kaverisuhteiden tukemiseksi.