An enemy from the sea or just another depression : agency in U.S. hurricane discourses

Abstract

Vaikka yleisiä käsityksiä hurrikaaneista hallitsee niiden aiheuttama materiaalinen tuho, on niiden vaikutus huomattavasti moninaisempi ja yltää myös yhteiskunnan abstrakteille tasoille. Analysoin tutkielmassani sitä, miten hurrikaanien materiaaliset ja diskursiiviset ominaisuudet ovat tiiviisti yhteen kietoutuneita ja kuinka kyseinen yhteen kietoutuneisuus suhteutuu luonto-kulttuuri -jaotteluun. Lähdeaineistonani ovat yhdysvaltalaiset sanomalehdet keskeisimpinä The New York Times ja The Washington Post.

Työ on jaettu kolmeen kategoriaan, tieteellisiin diskursseihin, regulaatiodiskursseihin ja poliittisiin instituutioihin liittyviin diskursseihin. Tutkimuksessa tarkastellut hurrikaanit muodostavat hybridejä, joissa luonnon ja yhteiskunnan erottaminen toisistaan vaikutusten osalta muodostuu vaikeaksi. Tieteellisten diskurssien kohdalla merkittävää on se, kuinka hurrikaanien luoma polkuriippuvuus muokkaa populaareja käsityksiä hurrikaaneista, mikä vaikuttaa välillisesti myös säätietelijöihin. Regulaation kohdalla huomionarvoista on se, kuinka pitkän aikavälin historialliset kehityskulut näkyvät esimerkiksi omistusoikeus -debateissa. Poliittisien instituutioiden suhteen hurrikaaneilla paljastuu olevan huomattavia vaikutuksia esimerkiksi presidentinvaaleissa, jolloin osavaltioiden valtatasapaino vaikuttaa hurrikaanikatastrofien määrittelyyn. Lisäksi hurrikaanit kytkeytyvät erilaisiin aikalaiskonteksteihin, kuten 1960-luvulla rotuerotteluun. Myös median merkitys muodostuu suureksi useiden käsiteltävien tapausten kohdalla.

Hyödynnän työssäni ranskalaisen Bruno Latourin kehittämää toimijaverkkoteoriaa, jonka keskeisiä teesejä ovat luonto-kulttuuri -dikotomian hämärtäminen, ei-inhimillisen toimijuuden myöntäminen ja siirtyminen kohti post-antroposentristä käsitystä historiasta. Työ sijoittuu voimakkaasti ympäristöhistorian alle, mutta huomioi ja hyödyntää olennaisesti myös aate- ja käsitehistorian metodologiaa.