Assosiatiivinen oppiminen ja uni Alzheimerin taudin hiirimallissa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan assosiatiivista oppimista ja unen patologisia piirteitä Alzheimerin taudin APP/PS1 -hiirimallissa. Koe-eläiminä oli kolme 10-11 kuukauden ikäistä C57BL/6 -hiirtä, joista yksi oli transgeeninen APP/PS1 -hiiri ja kaksi perimältään tavallista hiirtä. Assosiatiivisen oppimisen mallina käytettiin silmäniskuehdollistamisen aikaväliasetelmaa. Eläimiltä mitattiin lisäksi hippokampuksen CA1-alueen aktiivisuutta luonnollisen unen aikana kroonisesti implantoiduilla tetrodeilla. Unesta tarkasteltiin hippokampuksen aktivaatiopurskeita ja REM-unijaksojen pituutta. Silmäniskuehdollistamisessa koulutettiin yksi transgeeninen ja yksi ei-transgeeninen hiiri. Transgeeninen hiiri suoriutui silmäniskutehtävässä heikommin kuin ei-transgeeninen hiiri. Koulutuksen lopussa transgeenisen hiiri tuotti opitun vasteen 38% koulutuskerran toistoista ja ei-transgeeninen 85% toistoista. Tutkimuksessa käytetty silmäniskuehdollistamisen asetelma voi paljastaa transgeenisten APP/PS1 -hiirten kognitiivisen heikentymisen, mutta ero tulee varmistaa suuremmalla määrällä koe-eläimiä. Unta mitattiin yhdeltä transgeeniselta ja kahdelta ei-transgeeniselta hiireltä. Eläinten välillä oli keskinäisiä eroja aktivaatiopurskeiden esiintymisessä: toisella ei-transgeenisista hiiristä esiintyi vähemmän aktivaatiopurskeita verrattuna kahteen muuhun eläimeen. Eroja havaittiin myös REM-unijaksojen pituudessa: transgeenisen hiiren REM-unijaksot olivat lyhyempiä kuin ei-transgeenisten hiirten. Transgeenisen ja ei-transgeenisten hiirten unessa nähdyt erot tulisi varmistaa suuremmalla määrällä koe-eläimiä. APP/PS1-hiirillä nähtävien unen patologisten piirteiden yhteyttä oppimistehtävässä suoriutumiseen tulisi myös tutkia tulevaisuudessa. Alzheimerin tautiin liittyvien neuraalisen ja käyttäytymisen tason patologisten piirteiden tunnistaminen on tärkeää taudin diagnostiikan ja hoidon kehittämisen kannalta.